Day 5
Perjantai 16.7.2010
Jahas, se on vähän niinku fifti-fifti tän reissun kanssa. Viisi päivää takana ja viisi edessä. Tänään oli tarkoitus herätä hieman aikaisemmin kuin muina päivinä, mutta ei silti ihan aamuyöstä. Siten, että ehdittiin aamupäivällä Tsukijin kalahallia ja markkinoita ihmettelemään. Kalahallissa pakkailtiin jo tavaraoita pois siinä vaiheessa kun pääsimme sinne asti, mutta esillä oli vielä jonkun verran ties mitä mereneläviä. Ei kovin houkuttelevan näköisiä näin suomalaisen silmin vaikka hyvin tuoreita olivatkin.
Kaveri veti isolla miekalla kalan palasiksi sushiin
Aivan kalahallin vieressä on Tsukijin markkinat, jossa myydään kaikkea tuoretta suoraan merestä. Kapeilla kaduilla on kojua kojun perään ja kymmeniä sushi-ravintoloita, joissa tarjoillaa vain tuoreinta kalaa. Sanovat, että alueen sushi-ravintolat ovat maailman parhaita. En käy kiistämään sillä erittäin hyvää tuo taas oli. Ravintolakin oli todella viihtyisä. Se oli semmonen perinteinen kapea huone jossa on tiski, jonka takana kokit vääntävät sushi-annoksia ja tarjoilevat niitä suoraan asiakkaille. Aina välillä hätkähti kovaan älämölöön kun jokainen kokki tervehti asiakasta kun tämä tuli sisälle tai poistui ravintolasta. Hauska tapa tuokin. Tällä kertaa emme syöneet mitään valmista annosta vaan tilasimme yksittäisiä sushi-nappuloita (vai miks niitä pitäisi sanoa). Kiva tapa syödä, kun saa aina juuri sellaisen nappulan jota tekee mieli. Kokki vääntää sen silmien edessä hetkessä ja yhtä kokkia kohden on vain muutamia asiakkaita, joten odottaakkaan ei juuri tarvitse. Myös valikoima on huikea. En kuitenkaan ole kaikista omituisempia susheja vielä maistanut.
Tsukijin kapea katu, jossa oli sushi-ravintolamme
Kalamarkkinoiden jälkeen metroilimme itsemme Shibuyaan. Sieltä löytyy lähinnä kauppoja ja tavarataloja. Tower records tarjosi 8-kerrosta musiikkia. Marika halusi tietenkin kierrelle kauppoja, joten itse jäin ihmettelemään elämää kaduille ja kiertelin aluetta muuten vain. Tokiosta puuttuu tuolit ja roskikset! Mihinkään ei voi istahtaa lepäämään ja roskiksia ei vain yksinkertaisesti ole. Onneki kaikenmaailman automaatteja on joka kulmassa, niin nestetankkaus ainakin onnistuu vaikka lepääminen jäisikin vähemmälle. Täältä saa kofeiinitonta kokistakin.
Ihmiset ylittämässä katua Shibuyassa
Shibuya
Loppu päivä menikin hotellilla levätessä ja Shinjukua kierrellessä. Illalla käytiin vielä Freshness Burgerissa syömässä. Kun ei sushia kuitenkaan samana päivänä useaan otteeseen viitsi syödä.
Hachikon patsas
Hacikon patsas esittää koiraa, joko odotti asemalla isäntäänsä joka päivä, kun tämä tuli töistä. Kun isäntä kuoli, koira odotti häntä yhä joka päivä yli kymmenen vuoden ajan.
Onkohan Marika tehnyt hyviäkin löytöjä kun noin innokkaasti kauppoja koluaa?!
Tosi kiva lukea Lauri näitä sun juttuja. Tää on laiskalle ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle ihan mahtava tapa nähdä kaukaisa paikkoja! :)
Lauri kun ei juuri shoppailusta välitä, niin olen sitten itsekseni kierrellyt kaupoissa. Mielenkiintoista on ollut, koska kaukaa et millään pysty hahmottamaan mitä eri liikkeissä myydään. Näyttävä putinki voi hyvin pitää sisällään vaatteita, elektroniikkaa tai vaikka pelihallin..
Tavarataloissa on pienellä johonkin kylttiin englanniksi kirjoitettu mitä mistäkin kerroksesta löytyy. Hienoja ja kalliinpuoleisia, osittain merkkivaatteita on kaupat pullollaan, koot XXS-M, välillä myös L. Myyjättäret ovat aina ystävällisiä ja kovasti puhuvat Japania. Muutama sana englantia väliin ja sitten jatketaan taas japanilla. Sovituskopit ovat kuin kotona, mutta kengät jätetään kopin ulkopuolelle.
Kaikkein hienoin ostoskeskus on ollut Odaiban Venus Fort, jossa tosiaan sukelletaan renessanssiajan maailmaan. Liikkeet itsessään olivat hyvin moderneja, mutta ympäristöstä oli luotu tunnelmallinen.
Enpä juuri ole mitään löytöjä tehnyt. Mielenkiinnosta kiertelen, on kuitenkin nuo kaupat erilaisia kuin Suomessa ja vaatteissakin jotain eroja (muutakin kun että ovat kovin pieniä ;) ). Toivo elää, voihan sitä jotain itselle sopivaakin löytyä. :)