Day 6
Lauantai 17.7.2010
Viimeinen päivä Tokiossa lähti käyntiin pitkien ja hyvien yöunien saattelemana. Taas hotellin vastaanotosta soiteltiin, että haluammeko huonesiivouksen tänään. He siivoavat huoneita vain kello kahteen asti. Tälle päivälle ei ollut mitään sen suurempaa suunnitelmaa, joten hypättiin vain metroon ja ajeltiin Harajukuun, joka on suht lähellä Shinjukua jossa asustelemme. Harajukussa on Meijin pyhäkkö, jota kävimme kurkkaamassa. Kuten lähes kaikki pyhäköt ja temppelit Japanissa, myös Meiji on rakennettu uudelleen ties kuinka monta kertaa. Nämä paikat tuppaavat aina tuhoutumaan sodissa, joko jenkkien tai japanilaisten itsensä pommittamana. Kävimme myös vahingossa Togo Jinja pyhökössä, kun etsimme Meijin pyhäkköä. :) Siellä oli häät alkamassa ja onnistuimme näkemään hääkulkueen, jossa edessä meni pillipiiparit ja perästä seurasi morsian ja häävieraat. Voi olla että sulhanenkin siinä jossain tallusteli.
Pyhäköiden lisäksi Harajukusta löytyi Marikan lemppariostoskatu. Hän jäikin sinne shoppailemaan, kun itse taas vedin napit korville, pistin metallin pauhaamaan ja suuntasin randomilla Iidabashin asemalle. Kävi ilmi, ettei Iidabashissa ole juuri mitään mielenkiintoista. Rauhallinen kaupunginosa, jossa ei turisteille ollut mitään. Olo oli kuin turistilla Turussa, joka on eksynyt Varissuolle etsimään kulttuuria.
Olenko maininnut, että täällä Tokiossa on ihmisiä, paljon ihmisiä! Tokion metropoli on maailmansuurin ja täällä asuu yli 36 miljoonaa ihmistä. Vertailun vuoksi esim. New Yorkin metropolialueella asuu 22 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärä näkyy ja tuntuu katukuvassa. Suuret metroasemat ovat tupaten täynnä ihmisiä koko ajan juurikaan kellon ajasta riippumatta. Metrovaunut ovat usein sen verran täynnä, että viimeiset matkaajat jäävät oven eteen seisoskelemaan onnellisena siitä, että mahtuivat kyytiin. Risteyksiin kertyy helposti satoja ihmisiä odottamaan valojen vaihtumista vihreäksi. Kukaan ei kuitenkaan tuupi tai töni vaan ihmismassat soljuvat sopuisasti risteyksestä toiselle.
Huomenna meidän on tarkoitus vaihtaa maisemia ja matkata Kiotoon, joka on todella pieni kaupunki Tokioon verrattuna. Asukkaita Kiotosta ei löydy kuin noin 1,5 miljoonaa ja metrolinjojakin on vain kaksi. Olisiko tuo sitten kokoluokaltaan saama kastia Helsingin kanssa. Suurkaupungin tunnelmaa sieltä on siis turha hakea, mutta nähtävyyksiä pitäisi olla tarjolla sitäkin enemmän.








Huhhuh, alkaako teitä yhtään ahdistaa tuo väenpaljous?! Mulle tulee jo pelkästään kuvia katsoessa semmonen olo että äkkiä pois ja väljemmille vesille!
Hieno Hello Kitty patsas! Eikö se olekin japanialainen keksintö tuo kisuli?!
Otitteko ilmaiset halit?!
Terkkuja täältä helteestä ja hauskaa Kioton reissua! :)
Lauri, pitääkö paikkansa, että länsimaiset miehet ovat japanittarien mieleen? Ei pelkästään vaaleuden ja pituuden takia vaan myös tasa-arvoiduusen takia? Näin vain olen kuullut.
Ilmeisesti Sumopainilla menee siellä myös vähän huonosti gansterikorruption takia?
Nyt kyselet liian vaikeita. Emmä vaan tiiä. :)
Juu kyllähän tuota ihmismassaa oli Tokiossa aika paljon liikkeellä. Mutta kun on “pitkä”, näkee kauas, eikä niin sitten ahdistakaan. :)
Hello Kitty-liikkeitä täällä on tullut vastaan useissa paikoissa, kovin on niissä vaalenpunaista ja sievää. :D Japanissa se on keksitty alunperin kukkaron koristekuvaksi. Tainnu tulla rikas siitäkin suunnittelijasta. :)
Harajukun asemalta aukeni ostoskatu, jonka varrella oli tähän mennessä ehdottomasti parhaimmat, persoonallisimmat ja erikoisimmat vaatekaupat! Vaikka väkeä kadulla oli paljon, ei kaupoissa ollut tunkua. Ei liikkeissä kuitenkaan hiljaista ole sillä musiikin lisäksi kaikki myyjät huutelevat tervetulotoivotuksia jokaiselle asiakkaalle. Ja ehkä jotain muutakin josta en ymmärrä mitään.. :)
Mukavaa vaihtelua ihmispaljouteen saa kun menee kävelemään pyhäkköalueelle. Niissä on ihanan rauhallista ja alueen puut antavat hieman suojaa paahtavalta kuumuudelta. Ja Meijin pyhäkkö oli mielestäni ihan kaunis paikka.