Day 1

Maanantai 21.7.2008

Matkailu avartaa! Ei tarvinnut mennä kuin Tampereelle asti ja opin, että teollisuushallista voidaan rakentaa lentokentän terminaali pystyttämällä pari väliseinää ja asentamalla metallinpaljastin. RyanAirin terminaali ei siis vakuuttanut tätä juppia, mutta onneksi lentokone, Boeing 737, oli kaikin puolin passeli vekotin. Itse asiassa ehkä jopa parempi, kuin Finnairit. Kyllä, sanoin sen ääneen.

Lähdimme Turusta neljän junalla, joten ehdimme tehdä Tampereella pikaisen turistikierroksen. Päädyimme lopulta syömään Italialaiseen ravintolaan, jossa tuli istuskeltua tovi lentoa odotellessa. Palmunen luki lehtiä ja minä tietenkin nettasin ipodillani. Tämän jälkeen palasimme juna-asemalle, josta bussi kuljetti meidät sinne edellä mainittuun teollisuushalliin.

Mr. Palmunen oli lentolippujen varauksen yhteydessä hommannut meille paikat priorityjonosta, joka maksaa pari killinkiä enemmän. Tuolla parilla killingillä saa sitten etumatkaa, kun matkustajat ryntäävät koneeseen varaamaan paikkojaan. Meillä oli tarkka strategia paikkojen suhteen. Menimme koneeseen sisään takapäästä ja jäimme heti viimeisille paikoille, sillä usein ihmiset kävelevät hieman eteenpäin ja alkavat vasta sitten pälyilemään paikkoja. Tällä tavoin toivoimme, että saisimme koko kolmen istuimen rivin meille. Homma pelasi ja saimme keskipenkistä sopivan alustan korttipeleille. Lisäksi oven vieressä oleva paikka takasi sen, että olimme ensimmäisinä koneesta ulkona, jolloin jonotus aika oli myös Stanstedin päässä hieman lyhyempi. Nerokasta!

Britanniassa

Stanstedin lentokenttä oli avain toiseesta maailmasta, kuin Tampereen rähjä. Kaikki sujui ongelmitta ja pian olimmekin jo bussissa matkalla kohti Lontoota. Bussi kulki mukavan reitin keskustassa, josta oli helppo bongata muutamia nähtävyyksiä. Bussimatkaa sävytti ikivihreät rakkausballaadit. Ikävä kyllä, bussi ei aivan hotellillemme asti kulkenut vaan jäimme pois Victoriassa (kaupunginosa), josta otimme taksin Paddingtoniin, jossa hotellillemme sijaitsee.

Hotelli on varsin mielenkiintoinen ja erilainen kuin aikaisemmat hotellit, joissa olen ollut. Vastaanottovirkailija ilmeisesti heräsi ovikelloon, kun saavuimme paikalle kahden aikaa yöllä. Kaveri ei ollut kovin puhelias puoliunessa vaan hoidettiin vain avain nopeasti kouraan ja se oli siinä. Hotellissa on parikymmentä huonetta joista, meille osui toisessa kerroksessa oleva nro. 10. Huone on varsin pieni, mutta eipä täällä nukkumisen lisäksi juuri tule hengattua. Ja mikä tärkeintä, netti toimii hienosti ja on ilmainen.

Kävimme yöllä kahden kolmen välillä vielä pikaisella kierroksella lähi korttelit ympäri. Ostettiin pientä yöpurtavaa ja tarkasteltiin lähikorttelin tarjonta. Metroasema on avain hotellin vieressä ja viereisestä korttelista löytyi ainakin McDonalds, Burger King, Subway, KFC ja kiinlainen ravintola. Nälkää ei siis tarvitse nähdä.
Jep, ei ole vielä kuvia, mutta seuraavaan postaukseen sitten pari senkin edestä.