Day 2

Tiistai 22.7.2008

Mitä saa kun heittää toimistotyötä tekevän plösön keskelle Lontoota palloilemaan päiväksi? Palaneet kädet, punottavan naaman, väsyneet jalat ja huippauskohtauksen. Pitää muistaa juoda enemmän. :)

Ammu hertäys oli aikainen ja yöunet jäivätkin vain parin tunnin mittaisiksi. Palmunen oli puhtia täynnä, mutta itse olisin vielä mielellään köllötellyt pidempääkin. Päätimme mennä tarkistamaan hotellimme aamiaisen pari kerrosta alemmas. Itse tyydyin kahviin, joka ei ollut erityisen hyvää. Palmunen puolestaan otti kaiken irti englantilaisesta aamiaisesta. Tämä “ruokasali” oli tunnelmaltaan varsin tiivis, sillä huone oli pienempi kuin olohuone kotona. Ihan hauska tavallaan, mutta englantilainen aamiainen ei ole ehkä kuitenkaan ihan mun juttuni.

Lontoo - Hotellimme Paddingtonissa

Parikymmentä metriä hotelliltamme

Aamupalan jälkeen laadittiin päivän sotasuunnitelma. Päätimme tänään keskittyä “City”yn eli siihen osaan lontoota, jossa businekset hoidetaan ja raha virtaa. Tämän vuoksi olisi siis matkustettava länteen maili jos toinenkin. Onneksi Lontoossa on varsin kattava metroverkosto ja metrolla tuo matka taittuikin varsin helposti. Metrot ovat aikalailla samaa settiä kuin New Yorkissa. Ainoa ero taitaa olla se, että New Yorkissa vaunut olivat mukavan viileitä ja asemat tuskasen kuumia. Täällä päin vastoin tai molemmat tuskasen kuumia.

Perusnäkymä kaupungin businessalueella

Kuvassa Lontoolainen taksi ja bussi

Tuttu New Yorkmainen tunnelma jatkui kun nousimme perillä takaisin maanpinnalle. Ympärillä oli hienoja lasi- ja marmorirakennuksia kuin Wallstreetillä konsanaan. Tämä kaupunginosa erottuukin ulkoasultaan ja tunnelmaltaan tyystin muusta osasta kaupunkia. Täällä pukumiehet juoksevat paikasta toiseen tärkeän näköisinä ja kaikki on niin vimpan päälle. Kadut ovat todella siistejä ja näkee selvästi, että ympäristöstä ja rakennuksista pidetään hyvää huolta.

On muuten hemmetin vaikea päästä tien yli täällä! Ei siksi, että olisi liikennettä, mutta kun kaikki ajaa väärillä kaistoilla vääriin suuntiin! Kun on koko elämänsä tottunut tiettyyn järjestelmään, niin on näköjään todella vaikea sopeutua täysin päinvastaiseen menoon. Ei vaan yksin kertasesti pää käänny oikein eikä hahmota lainkaan mistä voi tulla mikäkin auto. Jokaisessa suojatiessä on helpotukseksi maalattu maahan, mihin päin tulisi katsoa. Mutta ei sekään oikein aina tunnu auttavan.

Ohjeet katua ylittävälle ja jonkun varvas

Pyörimme melko pitkään tuolla business alueella. Lopulta päätimme suunnata pois ja samalla toiselle puolelle Thames jokea. Ylitimme joen Millenium bridge siltaa pitkin, joka on tuossa vuosituhannen vaiheessa rakennettu kävelysilta. Ei nyt mikään erikoinen. Sillan toisesta päästä löytyi modernin taiteen museo TATE. Palmunen halusi käydä katsomassa modernia taidetta, joten pitihän siellä sitten käydä. Suurin osa museosta oli ilmaiseksi kierrettävissä enkä ihmettele miksi. :) Modernitaide ei kyllä iske sitten lainakaan, mutta tulipa nähtyä. Tässä vaiheessa alkoi jo hiukan huikia ja haettiin pikkupurtavaa EAT. nimisestä ruokaketjusta.

Millenium silta ja takana St. Paulin katedraali

Business alue nro 1 oli nähty, joten päätettiin vielä käydä tarkastamassa toinen vastaavanlainen alue Docklands. Sinne pääsi mukavasti maanpäällä kulkevalla junalla, jossa ei ole ohjaajia tai muutakaan henkilökuntaa. Junat kulkivat siis täysin omillaan, mutta hyvin tuntui siitä huolimatta pelittävän.

Pari hökkeliä Docklandsillä

Tässä vastineeksi toisenlainen miljöö Lontoossa

Vaikka voimat olivat melko lopussa jo tässä vaiheessa, niin jaksoimme vielä matkata muutaman mailin Greenwichin puistoon. Siellä kapusimme varsin jyrkkää mäkeä kukkulan huipulle paikkaan, jossa aikavyöhyke on tasan nolla. Greenwich.. juu nou. Se nyt ei ole kovin jännää olla aikavyöhykkeen rajalla, mutta näkymä kukkulalta oli todella kiva.

Greenwich, kuvassa oleva pyörä ei ole London Eye

Tämä päivä meni siis matkustaessa suht pitkälle toiselle puolelle Lontoota. Jatkossa on tarkoitus pyöriä tässä lähempänä ja käydä tarkastelemassa maisemia myös yövalaistuksessa.