Keskiviikko 23.7.2008

Mitä on Kiinan matka näkemättä kiinanmuuria? Mitä on Sydneyn matka näkemättä ooperataloa? Mitä on New Yorkin matka näkemättä vapaudenpatsasta? Mitä on Egyptin matka näkemättä pyramiidia? Mitä on Lontoon matka näkemättä Eiffeliä? Niinpä, eipä juuri mitään!

Tämä päivä oli Lontoon matkamme kannalta hieman erilainen kuin muut. Toisinaan matkailu rasittaa niin kovasti, että siitä on hieman otettava lomaa. Meidän lomakohteemme oli Pariisi, tuo patonkien ja muodin kaupunki. Aamuhertäys oli seitsämän aikaa, mikä merkitsi sitä, että taas yöunet jäivät hieman lyhyeksi. Ehtiihän sitä kotona taas sitten nukkua, joten ei sillä niin väliä. Heti heräämisen jälkeen suuntasimme Paddingtoinin metroasemalle, joka on tuossa viereisessä korttelissa. Sieltä metrolla nopeasti itään muutaman mailin verran, jossa sitten vaihdoimme hieman erilaiseen junaan. Tuo erilainen juna oli Eurostar luotijuna, joka kulkee Lontoon keskustasta Pariisin keskustaan muutamassa hassussa tunnissa. Juna kulkee parhamillaan 300km/h ja reitti kulkee siis Englannin ja Ranskan välisen kanaalin alta. Meren alla oleva kanaalitunneli on pituudeltaan noin 50km ja se kulkee keskimäärin 40m meren pohjan alapuolella. Näillä nopeuksilla tuo matka kuitenkin taittuu niin nopeasti, ettei se tunnu juuri metroa kummallisemmalta.

Ennen Eurostariin pääsemistä oli edessä lentokentiltä tuttu ruljanssi turvatarkistuksia. Tosin passin tarkistajaa ei kiinnostanut lainakaan ja läpi olisi mennyt kenen passilla tahansa. Käytin tällä kertaa kuitenkin omaani. Junassa matka taittui mukavasti Englannin ja Ranskan maalaismaisemia katsellen. Pääosan matkastahan juna kuitenkin kulkee maan päällä. Molemmissa maissa näkyi paljon pieniä kyliä, joissa kaikki talot olivat aina suht saman näköisiä ja värisiä. Ranskassa oli todella tasaista ja junasta näkikin varsin pitkälle.

Perillä pariisissa! Tuli heti hieman kotoisempi olo, kun ihmiset osaavat ajaa oikeilla kaistoilla ja rahakin on tuttu euro. Tosin kieli ei sitten ollutkaan ihan yhtä tuttu. :) Ostettiin samantein metroliput, jotta päästään hieman syvemmälle keskustaan. Kertalippu oli 1.6e, mikä ei tuntunut pahalta hinnalta lainkaan. Lontoossa kertalippu on 4£. Metro on kyllä matkaajan paras kaveri. Sillä pääsee helposti ja usein myös kohtuu hintaa haluamaansa paikkaan. Pariisissa oli yhtä helppo suunnistaa metrolla oikeaan paikkaan, kuin muissakin kaupungeissa. Metrovaunut olivat hieman vanhempaa mallia kuin mitä New Yorkissa ja Lontoossa. Pariin otteeseen vaunuun osui myös muusikoita, jotka viihdyttivät kanssamatkustajia viululla ja sellolla. Siis soittamalla niitä. :)

Metromatkan jälkeen nouseimme maan pinnalle riemukaaren luona eli Pariisin ehkä kuuluisimman kadun, Champs Elyseen, toisessa päässä. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että pääsimme hotelliltamme Riemukaarelle haukkaamatta kertaakaan ulkoilmaa. Homma kävi uskomattoman helposti ja nopeasti. Tarkastelimme kaarta hetken, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Champs Elyseetä alaspäin. Nälkä kuitenkin yllätti heti ja jäimmekin syömään ulkoterassille lähes Riemukaaren viereen. Ruokailun jälkeen alkoi kiivas marssi ympäri Pariisia. Aikaa oli päivä ja nähtävää kuitenkin jonkun verran. Pariisissa oli onneksi huomattavasti helpompi saada matkajuomaa kuin Lontoossa. Täällä lontoossa juomakauppiaita on selkeästi vähemmän. Myös roskikset puuttuvat katukuvasta lähes kokonaan, mikä on todella ärsyttävää. Onkohan roskikset poissa pommiuhan takia vai miks niitä ei haluta pistää mihinkään?

Pariisista löytyi Lontoon tavoin useita hienoja vanhoja palatseja ja ties mitä nähtävyyksiä. Emme olleet valmistautunnet Pariisiin lainkaan, joten emme tienneet juurikaan, mitä rakennukset olivat ja mitkä niistä olivat nähtävyyksiä. Eipä sen niin väliä, ideana olikin pikemminkin nähdä Pariisi kuin sen nähtävyydet. Tiedän ainakin nähneeni Champs Elyseen, Riemukaaren, Notre Damen, pari palatsia ja tietenkin Eiffeltornin.

Kävellessä meni aika paljon aikaa ja kävimme kiertelemässä myös kapeampia katuja, joissa oli myös paljon elämää. Jossain vaiheessa matkaa kuitenkin huomattiin, että Eiffel pitäisi vielä nähdä. Aika alkoi käydä vähiin, joten suunnattiin taas metroon ja sillä tornille.

Eiffeltorni löytyi helposti. Vaikeahan tuota on missatakkaan. Paikalla oli useita poliiseja ja muutamia sotilaita rynnäkkökiväreineen. Olikohan normipäivä vai joku erikois tilanne? Meitä ei kiinnostanut, me haluttiin torniin! Niinpä tallustettiin tornin alle, jossa on jonotuspaikat hisseille. Hyvässä kunnossa olevat voivat myös kiivetä portaita pitkin, mikä on hieman halvempaa. Ei kuitenkaan maittanut koko päivän kävelyn jälkeen, joten mentiin pidempään jonoon, joka johti hissille. Jonossa meni noin tunti, jonka jälkeen päästiin ylös. Ei menty aivan huipulle, koska aika oli meitä vastaan. Jäimme siis pois toisessa kerroksessa, josta näkymä oli kuitenkin jo varsin tyydyttävä. Ylhäällä myytiin myös jädeä, joten pitihän semmonenkin sitten vielä ottaa maisemia ihaillessa. Kaupunki on lähes kokonaan vaaleiden rakennusten valtaama eikä värejä juurikaan näy. Satuimme myös bongaamaan pikkuvapaudenpatsaan, joka on tarkka kopio New Yorkin monumentista.

Ilta alkoi lähestyä ja meille alkoi tulla hieman kiire takaisin Lontooseen. Tultiin tornista alas ja lähdettiin kävelemään rivakkaa vauhtia takaisin metroasemalle. Metrossa alkoi hieman jännittämään ehdimmekö lainkaan Eurostar junaan. Metromatkalla oli kuitenkin paljon pysähdyksiä ja yksi vaihto. Pääsimme suht lähelle terminaalia 5min ennen deadlinea. Tässä vaiheessa piti vaihtaa juoksumoodi päälle ja juostiinkin maan alla melkosen pitkä pätkä. Perillä ei meinattu aluksi löytää oikeaan paikkaan, mutta kyllä se Eurostar sieltä lopulta löytyi. Itse olin jo hiestä litimärkä ja puuskutin kuin höyryveturi, mutta olisi se ollut aika orpoa jäädä Pariisiin ilman mitään tavaroita tai yösijaa. Junassa pääsikin sitten hieman rentoutumaan ja katselemaan auringonlaskua Ranskan maaseutumaisemissa.

Yön pimeinä tunteina takaisin Lontossa sorruin väsyneenä luomaan tilin Facebookiin. Sori Ville, jäit nyt yksin vastarannankiiskiksi!

PS. Pidätän oikeudet kirjoitusvirheisiin. Väsyneenä ja kiireessä naputtaessa ei jaksa tutkia jokaisen pilkun ja kirjaimen paikkaa.