Day 5

Perjantai 25.7.2008

Perjantai meni aika rauhallisesti lähinnä markkinoiden parissa. Aluksi pyörimme Notting Hill:ssä, joka on kuuluisa Victoria-aikaisista asuinrakennuksistaan, muodista sekä markinnoista. Markkinoilla oli kaiken maailman krääsää ja tilpehööriä eikä meistä kumpikaan ole oikein shoppailija luonne, joten markkinoiden tarkastelu jäi melko pintapuoliseksi. Notting Hillistä otettiin taas vaihtelunvuoksi bussi, jolla pääsi mukavasti takaisin “keskustaan”. Bussista noustessamme huomasimme edessä elokuvateatterin, joka mainosti juuri ensi-iltaan tullutta Batmänniä. Ajateltiin, että sen voisi mennä katsomaan illemmalla.

Notting Hill

Leffateatterilta jatkettiin toisella bussilla ylös Camdeniin, joka omaa ehkä hieman huonomman maineen. Camdenistä löytyy jengit ja muut hörhöt. Perillä alkoi nälkä jo kurnia, joten hyppäsimme lähimpään pizzeriaan. Pizza oli todella hyvää ja voitti kyllä Tampereen ja Pariisin annokset. Syödessämme Palmunen selaili samalla jotain ilmaisjakelulehteä ja bongasi sieltä artikkelin batman leffasta. Huomasimme, että Batman pyörii IMAX teatterissa, joka olisi myös kiva nähdä. IMAX teatterissa on 5krs korkea kuva, joka on britannian suurin valkokangas. Päätimmekin siis, että heti Camden kierroksen jälkeen suunnistamme sinne.

Camden

Camdenissä oli myös markkinat päällä ja katsoimme josko sieltä löytyisi jotain kotiin vietävää. Eipä löytynyt. Mielenkiintoisin paikka oli ehkä konemusiikille ja sen ympärille muodostuneelle alakulttuurille pyhittäytynyt kauppa. Kauppa muistuttikin ehkä enemmän yökerhoa, sillä musiikki pauhasi täysillä, liikkeessä oli suht pimeää ja värivalot loistivat. Vaatteet olivat kuin huonosta Scifi leffasta.

Bussimatkailu on sen verran hidasta ruuhkaisessa kaupungissa, että takaisin päin tultiin metrolla. Muutaman vaihdon jälkeen löysimmekin itsemme IMAX-teatterin kupeelta. Sisäänpäästyämme selvisi, että 24h vuorokaudessa pyörivä Batman oli loppuunmyyty jo koko viikonlopuksi. Jäi siis tällä erää IMAX näkemättä ja palasimme nöyrästi siihen tavalliseen teatteriin, jossa leffan ekan kerran bongasimme. Leffa oli kuitenkin varsin viihdyttävä ja pieni lepo kävelyltä teki hyvää.

Leffan jälkeen oltiin reippaita ja käveltiin takaisin hotellille. Palmunen nappasi matkalla ruokaa mukaan. Itse jäin seisokelemaan ja odottelemaan kadulle. Eipä siinä kauaa tarvinnut olla, kun ensimmäinen kerjäläinen tuli kiusaamaan. Pysyin kovana eikä rahaa irronnut. Paikalle ilmestyi toinen tyyppi, joka tuli pitämään puoliani ja haukkui toista huijariksi. Oli kovin kaveria ja heti kun oli saanut toisen lähtemään alkoi itse kerjäämään rahaa ruokaan. Ei kuulemma ollut lantin lanttia vaikka toisessa kädessä kiilsi upo uusi moottoripyöräkypärä. Ei irronnut lanttia tällekkään kaverille.

Lontoo tuntuu turvalliselta kaupungilta liikkua sekä päivällä että iltasella. Tosin on varmasti niitäkin paikkoja joihin ei kannata mennä, mutta tuurilla onnistuimme ne ilmeisesti välttämään. Pitää myös muistaa, että Lontoo on maailman pahin “isoveli valvoo” maa. Täällä on turvakameroita aivan joka puolella jopa naurettavan paljon. Esimerkiksi metrosta noustessa rullaportaita takaisin maatasolle on kuljettava kymmenien kameroiden ohi. Pelkästään rullaportaiden kohdalla on yli kymmenen kameraa. Kameroita on siis muutaman metrin välein, eivätkä ne ole pelkästään asemilla vaan aivan joka puolella.

Valvonnasta ilmoitetaan