Torstai 17.08.2006
Päivä lähti taas perinteisesti käyntiin terveellisellä aamiaisella eli kahvilla ja muffinssilla. Tänään ensimmäinen kohteemme oli 49th street Rockefeller plaza ja siellä NBC Studios. Käytiin kierroksella katsomassa mm. USA Today, Conan O’Brien ja Saturday Night Live studiot. Conanin studio oli todella pieni verrattuna siihen miltä se telkkarissa näyttää. Studiota kuvataankin tarkkaan harkituista kuvakulmista ja laajentavilla linsseillä. Oltaisiin saatu myös liput syksyllä alkavaan Dr. Phil tyyliseen ohjelman kuvauksiin, mutta jätettiin se väliin tällä kertaa. Tiistaina olisi tarkotus mennä kärkkymään Conaniin lippuja.
Westside – Manhattanin ränsistynyttä länsipuolta
NBC kierroksen jälkeen palloiltiin taas metroilla ees taas ja päädyttiin takaisin Rockefeller centerille! Seuraavaksi katottin kartasta ennen kuin rynnättiin vaunuun ja päästiinkin oikeaan paikkaan. Kohteena oli Manhattanin länsiranta eli Westside ja sitä rajaava Hudson river. Westside oli varsin ankeaa ja ränsistynyttä aluetta, joka kiehtoi Palmusta. Itse olen Eastside miehiä. :) Hudson joen rannalta löytyi hakemamme eli Liberty Helicopters lentoasema. Taas sai kävellä ties kuinka monennen metallinpaljastimen läpi (niitä on joka paikas) ja sen jälkeen otettiin pakollinen valokuva (tämäkin on tehty jo monessa paikassa), jonka jälkeen hypättiin helikopterin kyytiin. Hinnat olivat varsin hulppeat, joten tyydyttiin lyhytmittaisempaan lentoon, joka lensi Hudson jokea ja länsimanhattania. Korkeuksista näimme New Jerseyn, Manhattanin Downtownin pilvenpiirtäjät, Empire State Buildingin, Chrysler Buildingin, Madison Square Gardenin ja kasan muita nähtävyyksiä. Madison Square Garden näytti todella pieneltä pilvenpiirtäjien keskellä vaikka iso jäähalli onkin.
Lennokkimme
Lennon jälkeen lähdettiin kävelemään länsirantaa etelään. Reittimme kulki Chelsean ja West Villagen kautta Greenwich Village kaupunginosaan. Välillä bussilla ja välillä kävellen. Bussi on ilmainen metrokortilla ja muutenkin julkinen liikenne on todella kätevä ja helppo käyttää. Matkalla tuli vastaan myös Porsche kauppa, mutta ei kehdattu mennä sisään. Greenwich Village oli varsin mukavaa aluetta todella kapeine katuineen ja monine ravintoloineen. Pysähdyttiin lounastamaan John’s Restaurantiin, josta Palmunen oli lukenut hyvää. Tilattiin kaksi pizzaa, mutta saatiin yksi. Onni onnettomuudessa sillä yhdessäkin oli aivan tarpeeksi molemmille.
Matkalla tuli jännä talo vastaan West villagessa
Ruoan jälkeen hengailtiin Madison Square Parkissa, jossa tapasimme matkamme ensimmäisen huumediilerin. Hauska veikko eikä häirinnyt sen enempää, kun kohteliaasti kieltäydyimme. Puiston reunalla oli iso riemukaarta muistuttava kaari, jota hetken kateltiin.
Madison Square Park
Metroasemat ovat tukahduttavan kuumia täällä ja opasteet jokseenkin kryptisiä. Metrovaunut on onneksi ilmastoitu tehokkaasti ja vaunuun pääsy onkin aina kohokohta.
Perinteisen hotellihulitauon jälkeen suunnattiin metrolla etelään City Hallille joka on avain Brooklyn bridgen juurella. Käveltiin sillan yli Brooklyniin auringon laskiessa. Silta on massiivisen kokoinen ja kyllä siinä hetki meni, että pääsi toiselle puolelle. Matka kuitenkin palkittiin mahtavilla maisemilla, joista nautittiin Brooklyn hights tasanteella. Maisemana siis Manhattanin eteläkärjen pilvenpiirtäjät ja niiden tuhannet loistavat ikkunat. Aivan sillan kupeessa oli menossa ulkoilma leffa, mutta sitä ei katsottu kuin hetki sivusilmällä. Maisema oli huomattavasti parempaa viihdettä. Brooklyn hights ilta-aikaan on ehdoton suosikkini tähän mennessä Times Squaren lisäksi.
Brooklyn bridge – Eli se kuuluisa silta joka yhditää Manhattanin ja Broolynin
Manhattanin eteläkärki auringonlaskun aikaan
Maisema Brooklyn hightsilta
Takaisin Manhattanille lähdettiin kävelemään 22.00 aikoihin ja Palmunen halusi vielä China Towniin iltapalalle. Löydettiinkin, joku ravintola jossa paikallinen kakara huusi taukoamatta kuin palosireeni. Lisäksi seinällä oli ohjeet tukehtumisen varalle. Amerikkalaisilla on kyllä kyltti ja ohjelappu ihan jokaiselle asialle. Joka paikka on täynnä ties mitä kylttiä ja viittaa. Jotain ankkaa se Palmunen veti nassuunsa ja sen jälkeen lähdettiin metrolla takaisin Times Squarelle, kotiin. 24.00 Aikoihin päästiin perille eikä metro vaikuttanut tuohon aikaan lainkaan sen vaarallisemmalta tai kummallisemmalta kuin päivällä.
Päivän Palmunen
Tarkoitus oli pitää matkasta omaa blogia, mutta yksi kuolemansynneistä on iskenyt ja olen lomaillut vanhanaikaisesti ilman päiväkirjaa. Historoitsijat huomatkaa, 17.8. alkaen Taimilan päiväkirjaan tulee kunkin päivän loppuun jotain tekstiä myös omasta näkökulmastani. Teksti saattaa käsitellä päivän tapahtumia, mikäli tiemme eroavat jossain vaiheessa (käyn erittäin todennäköisesti Atlantic Cityn kasinokaupungissa ja ehkä baseballmatsissa), mutta pääpaino tulee olemaan jossain muussa kuin yllä käsitellyissä tapahtumissa. Ensinnä tulee mieleen saapuminen Yhdysvaltoihin, jota Taimila jo sivusikin omassa jutussaan. Lentokoneesta astuttiin todella pitkään putkeen, jota käveltiin pitkään ja hartaasti. Kävellessä olisi vaikka voinut lukea koneen ovella jaettua lehtistä. Putken loputtua eteen avautui aula, jossa oli paljon matkasta väsyneitä ihmisiä, ja tunnelma sen mukainen. Lentokoneessa täytetyn maihinlaskukortin kanssa jonotettiin, että päästäisiin antamaan sormenjäljet sekä valokuvat Yhdysvalloille. Taimila pääsi ensiksi (30 min. jonotuksen jälkeen) vuoroon, mutta palasi heti vaatien kynää. Saapumislomakkeen lähtöosakin piti täyttää, jotta maahan pääsee. Finnairilta varastamani kynä tuli tarpeeseen ja ehdin täyttää puuttuvan osan ennen vuoroani. Vuoroni ei kauaa kestänyt, sillä rajavartija vaati nurkuen passia ja lisäksi lomaketta tullia varten. Tässä vaiheessa palasin bumerangina koneesta ulostullessa jaettua lomaketta täyttämään. Täytettyjen lomakkeiden ja passin + sormenjälkien ja kuvan avulla pääsin vihdoin 80-luvun Neuvostoliittoon. Kyltti kertoi, ettei alueella saa odottaa, joten menin rullaportaat alas etsimään laukkuani ja odottamaan maahan mahdollisesti pääsevää Lauria. Saatuamme laukut edessä oli varsinainen tullitarkastus, josta selvisi onneksi näyttämällä kertaalleen hyväksyttyä ja kolmesti leimattua tullilomaketta.
80-luvun teema jatkui myös lentokentän muissa osissa. Helsingin kenttä on huomattavasti JFK:ta hienompi ja jostain syystä kaikki videopelikoneetkin olivat uusia pari vuosikymmentä sitten. Saimme taksin ja matkan aikana aloin kärsiä jokamatkaisesta kiintiöpahoinvoinnista. Taas voisi syyttää paria lyhyeksi jäänyttä yötä, pitkää lentomatkaa sekä kuumaa ja töyssyistä taksimatkaa, mutta itse uskon kiintiöön. Hotellille päästyämme kello oli Suomen aikaa jo melko paljon ja olin erittäin väsynyt, joten otin ensimmäisen illan rauhassa. Väsymyksestä huolimatta nukuin todella huonosti. Horroksessa olin varma että viereisessä sängyssä nukkuu Luten häiden bestmankollega ja hotellihuoneen kelloradion isot diginumerot liittyivät jollain olennaisena osana häihin. Matkan ensimmäiseen aamuun heräsin väsyneenä ja aamupalapaikkaa etsiessämme perusteellinen, kaikkialla leijuva, rasvankäry ei ruokahalua kiihottanut. Ensimmäinen aamupala oli munakokkelia ja pekonia sämpylän välissä huonolla appelsiinimehulla kyyditettynä. Puistossa syödyn aamupalan jälkeen konkretisoitumatta jäänyt huonovointisuus katosi ja pääsin normaaliin toimintavalmiuteeni.
