Day 6

Perjantai 18.08.2006

Tänään nukkuttiin pikkasen pidempään. Aamupalaa käytiin haukkaamassa Bryant Parkissa. Casinomoguli Mr. Palmunen päätti lähteä tänään Atlantic Cityyn Casinolle. Itse en viitsinyt maksaa moisia hintoja bussilipusta ja jäinkin palloilemaan Manhattanille. Kävin katselemassa paikkoja SoHossa ja samalla poikkesin Manhattanin toisessa Apple Storessa.

Palasin tuskasen kuumalla metrolla takaisin midtowniin ja lähdin kävelemään kohti Upper East-sidea eli Central Parkin itäistä puolta. Tarkoitus oli mennä köysiratavaunun kanssa Roosevelt Islandille, mutta köysirata oli pois käytöstä remontin vuoksi. :| Tuli melkosen pitkä matka tallusteltua turhan takia, mutta näkihän siinä East-siden hienoja kauppoja ja kauniita katuja. Takas päin tullessa poikkesin Sony Worldiin, jossa oli esillä uutta BluRay tekniikka. Ei kuitenkaan mikään ihmeellinen paikka. Palasin hotellille tekemään uutta sotasuunitelmaa Roosevelt Islandin valloittamiseksi. Tällä kertaa aion käyttää metroa. Saa nähä miten käy!

Eastside - Tyypillistä itäpuolen maisemaa

Vielä toinen kuva keski Manhattanin itäpuolelta

Hotellilla taas. Tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin Roosvelt Islandille. Roosevelt Island on siis pieni saari joka sijaitsee Manhattanin ja Queensin välissä. Paikka oli todella rauhallinen ja ehkä ensimmäinen vastaan tullut, jossa ei ollut meteliä. Kiersin saaren pohjois puolen rantaviivaa pitkin kävellen ja matkalla ei tullut vastaan kuin muutama ihminen. Ranta oli kaunis, mutta keskellä sijaitseva ränsistynyt vanhainkoti (tms.) oli kammottavan pelottava ja ruma.

Roosevelt Island - Taustalla siintää Manhattan Midtown

Roosevelt Island - Taustan suurin rakennus on YK:n päämaja

Baseballia Queensin ja Manhattanin välillä

Tämä päivä on mennyt vähän rauhallisemmin kuin muut. Kävin illalla vielä perinteisellä ilta kävelyllä Times Squarella, kun se tuossa vieressä nyt on. Matkalla nappasin hedelmiä mukaan iltapalaksi. Palmusta ei näy eikä kuulu. Onkohan pelannut koko omaisuutensa Atlantic Cityn Casinoilla tai kenties voittanut jättipotin ja lokoilee parhaillaan jossain luksussviitissä.

Katukuvassa täällä ei näy paljonkaan lapsia tai edes teinejä. Myös känniset ihmiset puuttuvat kokonaan. En ole nähnyt vielä ainuttakaan humaltunutta ihmistä matkan aikana.

Päivän Palmunen

Tänään kerron päivän tapahtumista, koska ne poikkeavat merkittävästi Laurin vastaavista. Aamuni alkoi hedelmäpurkilla, johon olen kovasti mielistynyt. Deleistä saa ostaa purnukan valmiiksi kuorittuja, mutta raikkaita ja lisäaineettomilta tuntuvia hedelmiä. Jokainen syömäni purkki on sisältänyt hunajamelonia ja jotain toista, tunnistamatonta melonia, ananasta, viinirypäleitä ja aplaria. Kiivi, omena ja mansikat vuorottelevat purkki purkilta. Tämän lisäksi aamiainen piti sisällään puolikkaan bagelin; toisen puolen heitin roskiin, koska en oikein pitänyt omituisesta suola/makea -yhdistelmästä. Aamiainen nautittiin Bryant-parkissa, jossa olisi maanantaina auringonlaskun aikaan Rocky 1:sen yhteiskatselutilaisuus. Kaupunki järjestää ympäri itseään tällaisia tilaisuuksia ilmeisesti läpi kesän. Eilen Brooklyn Heights:lla oli vastavaa jonkun leffan yhteiskatselmus ja paikkaa tyrkyttänyt poliisi kertoi elokuvan kiinnostaneen noin neljää tuhatta ihmistä. Tulimme paikalle pimeän aikaan ja elokuvan lopussa, mutta tunnelma tuntui melko mukavalta.

Takaisin tähän päivään ja aamuun, jolloin pääkirjastossa käytyämme kävelimme bussiaseman ohi. Päätin käydä tarkastamassa mitä lippu Atlantic Cityyn maksaa. Automaatti kertoi hinnaksi yhteen suuntaan $37, mikä tuntui melko kalliilta 2,5 tunnin matkasta. Parin korttelin matkalla takaisin hotelliin päätin lähteä joka tapauksessa. Vaihdoin hotellilla vaatteet ja palasin asemalle, jossa rikollisen tyly virkailija kertoi, että Atlantic Cityn liput ostetaan bussin laiturilta. Laiturilla paljastui lopulta se, mitä olin vahvasti epäillytkin; kasinot sponsoroivat tuntuvasti parhaimmillaan vartin välein (!) lähteviä vuoroja. Edestakainen lippu maksoi ainoastaan $31 ja takaisin sai tulla koska vaan neljän päivän sisällä. Vuorossa on ainoastaan kaksi pysähdystä, ensimmäinen vuorottain vaihtuvalla kasinolla ja toinen Atlantic Cityn linkkariasemalla. Oma kasinoni näytti olevan Trump Plaza, jota kohti suunnattiin hirveässä ruuhkassa. Ruuhka myöhästytti vuoroa ja kasinolle päästiin yli puoli tuntia myöhässä.

Siististi cool Greyhound kurvasi Trump Plazan pysäkille, jossa ensi töiksi kasinotyöläisen kanssa vaihdettiin bonuskuponki toiseen. Uudemmalla versiolla näytti saavan yhdessä Trump-kortin kanssa $20 slotsrahaa, mutta myöhästynyt matka oli saanut uhkapelaajan niin nälkäiseksi, että pysähdyin kasinokompleksin ensimmäiseen syöttölään ja söin spagetin tomattikastikkeella. Tämän jälkeen jatkoin pelisaliin, jossa oli slotseja ja paljon. Trump cardin näytti saavan henkkareita vastaan kortille omistetulla palvelutiskillä, joten kävelin sinne palveltavaksi ja sain kortin todella nopeasti. Tiskiltä siirryin viereiseen automaattiin, jonne työnsin kupongin ja kortin. Kone mietti hetken jä sylkäisi ylös $20 setelin. Vaikka summa on pieni, oli tämä elämäni vaivattomin bonushuoraus; ei tarvinnut itse täyttää omia tietoja eikä suorittaa pelivaatimuksia. Kiltti automaatti olikin viimeinen johon kasinokaupungissa koskin; slotsit eivät houkutelleet, eivätkä pöytäpelit kiinnostaneet, joten en pelannut yhtään mitään. Vaeltelin Trump Plazan mahdollisimman kattavasti ja tein saman myös naapurin Caesarissa, joka oli Trumpiakin isompi. Myöhemmin kävin vielä tarkastamassa elokuvista tutun Taj Mahalin, joka jäikin parhaiten mieleen.

Kasinoja lukuunottamatta Atlantic City on ilmeisen tyypillinen jenkki tai englantilainen merenrantakaupunki. Kaupungissa ei tunnu olevan mitään muuta kuin pitkä, lokkien ja ihmisten miehittämä rantabulevardi. Kävelykatu on täynnä erilaisia tivolista tuttuja kojuja ja yhdellä laiturilla oli pieni huvipuisto. Tunnelmassa on jotain surumielistä mitä on vaikea kuvailla. Matkaopas väittää, että Bruce Springsteenin musiikki kuvaa juuri näitä Jerseyn rannikon ränsistyviä kaupunkeja. Ehkä näin on, en ole kuunnellut, mutta uskoisin Morrisseyn Everyday is like sunday -kappaleen olevan paras kuvaus merenrantakaupunkien uniikista tunnelmasta. Norkoiltuani kolmessa kasinossa ja käveltyäni pitkän bulevardin päästä päähän kiirehdin jonkun kasinon bussipysäkille, josta bussin piti lähteä. Ehdin juuri ja juuri, mutta bussia ei kuulunut. Odottelin yhdessä noin 15 ihmisen kanssa bussia melko tarkkaan 45 minuuttia yli lähtöajan. Jossain oli käynyt joku sekaannus ja ihmiset oli ilmeisesti ohjattu väärälle laiturille. Bussi oli ilmeisesti lähtenyt ilman matkustajia, mutta viimein kääntynyt takaisin. Come come nuclear bomb.