Day 8

Sunnuntai 20.08.2006

Tänään tuli viikko täyteen New Yorkissa. Nopeastihan tuo viikko on mennyt vaikka hyvin ollaan ehditty käymään kaikki pakolliset paikat läpi. Tänään nähtiin Henry, joka on täällä työharjoittelussa 4kk. Porukalla pohdittiin hetken mitä tehdä. Bronxin Zoo tyrmättiin, joten päätettiin mennä Coney Islandille. Metromatka Times Squarelta määränpäähän kesti noin tunnin, jonka jälkeen saavuttiin rähjäiseen rantakaupunkimaisemaan. Hiekkarantaa oli paljon ja sen varrella ties mitä kojua ja koppia. Oli paikalla myös “huvi”puisto, joka ei innostanut sitten lainkaan. Eipä ollut Coney mikään ihmellinen paikka, mutta tulipa sekin nähtyä. Ihan kiva uimaranta kaupungissa asuville varmasti.

Henry, meidän "paikallinen" matkaoppaamme

Coney Island - Hiekkarantaa New Yorkin liepeillä

Paluu Manhattanille ja syömään. Lounastimme perinteisessä Amerikkalaisessa Dinerissa. Ruoan jälkeen pyörittiin ympyrää eikä keksitty oikein tekemistä. Kyllä, tekeminen loppui New Yorkista! Noh, päätettiin sitten koittaa saada halpoja lippuja Broadway show:n nimeltä Chigaco. Liput maksoivat 25% alennuksellakin kuitenkin yli 70 dollaria, joten jätettiin ne väliin. Paikalle ilmaantui kuitenkin El Mafioosso, joka tarjoi lippuja 50 dollarin hintaan. Päivän Palmusessa on lisää tästä hepusta. Kannattaa lukea.

Iltaohjelmaamme kuului vierailu Empire State Buildingin näköalatasanteella. Jono sinne oli kuvailemattoman pitkä, ja aina kun luuli jonotuksen loppuuneen pääsikin seuraavaan jonoon. Onneksi pitkä jonotus palkittiin upealla näkymällä öiseen New Yorkiin. Valomeri kantoi niin pitkälle kuin vähänkin näki ja lentokoneet lensivät todella läheltä pilvenpiirtäjää. Huipulla tuuli myös todella kovaa, mutta se ei ihastelua haitannut. Parhaat palat olivat Brooklyn, Chrysler Building, Time Square ja Downtown. Eteenkin Chrysler building oli todella hieno valaistettuna. Hyviä valokuvia oli vaikea saada pimeässä eikä sitä massiivisuutta kuviin saa vangittua mitenkään, mutta alla on pari kuvaa jotka nappasin.

Kuvan keskellä on Chrysler Building

Times Squaren mainosvalot ja jättimäiset videoruudut loistavat pilvenpiirtäjien välistä

Päivän Palmunen

Päivän Palmunen jatkaa totutun epäsäännöllisesti matkan luotaamista. Osallistuin tänään $60 dollarin arvoiselle opastetulle Sopranos-kierrokselle. Kierros oli kaupungissa samaan aikaan pyörivää neljän tunnin mittaista Sopranos-kiertoajelua kolme kertaa lyhyempi, mutta vastaavasti saman verran autenttisempi. Tämä saattaa tulla jollekin epäluuloisen minäni tunteville yllätyksenä, mutta täysin vailla minkäänlaista tulkinnan varaa -jouduin huijatuksi. Mitä tapahtui?

Sovimme tapaamisen kaupungissa majailevan psykologian laitoksen työharjoittelussa olevan Henryn kanssa. Kävimme alkajaisiksi New Yorkin rajoilla Coney Islandilla, joka on kuuluisa huvipuistostaan. Huvipuisto on lähinnä tasoa tivoli ja rantabulevardi, kojut sekä tunnelma ovat tuttuja jo Atlantic City-kirjoituksesta. Kävelimme pienehkön alueen läpikotaisin, mutta emme käyneet yhdessäkään laitteessa. Osallistuin koripallon heittoon, mutta heitin ohi ja jäin palkinnoitta. Osallistuin pallonkolotukseen, siihen missä on tarkoituksena hoputtaa oma ratsureima voittoon, mutta sijoitukseni oli toiseksi viimeinen ja jäin palkinnoitta. Palasimme siis Manhattanille tyhjin käsin ja menimme syömään. Ruoan jälkeen mietittiin mitä tehtäisiin ja Henry ehdotti Broadway-musikaalia Chicago. Menimme lippukioskille, jossa myydään alennuslippuja illan esityksiin. Chicago olisi maksanut $79, joten hylkäsimme ajatuksen, emmekä ostaneet biljettejä. Jonosta poistuessamme lyhyt, keski-ikäinen ja tanakka mies kysyi kiinnostavatko liput johonkin showhun. Sanoimme että Chicago kiinnostaa ja hinnaksi viidelle lipulle (seurassamme olivat kaupungissa lomailevat Henryn sisko ja velipuoli) saatiin neuvoteltua $50/lippu. Mies selitti työskentelevänsä lavasteiden parissa ja saavansa lippuja sitä kautta ja pystyvänsä siksi myymään halvemmalla. Parin korttelin matka teatterille ei herättänyt luottamusta; mies puhui paljon, morjesteli hodarimyyjää ja jutteli jopa poliisin kanssa. Nämä vaikuttivat meihin päinvastaisella tavalla ja seurueemme viisaimmat jäsenet; Lauri ja Henryn suku luopuivat leikistä. Uudeksi hinnaksi sovittiin nyt $60/lippu. Päätimme Henryn kanssa katsoa vielä pitemmälle ja toisen meistä oli määrä mennä miehen mukana lippuja hankkimaan. Henry meni miehen mukaan ja jäin Laurin kanssa odottelemaan kadulle. Aika kului eikä mitään tapahtunut, joten kävelimme teatterin oven eteen, josta löysimme Henryn odottelemassa rahojemme kanssa sisälle kadonnutta 16 vuotta lippuja järkännyttä kaveria, jolle ihmiset soittelevat Amsterdamista, kun haluavat päästä halvalla katsomaan Broadway-showta. Tässä vaiheessa tiesimme pelin olevan selvä ja oli aika maksaa omasta tyhmyydestään. Henry kertoi, että mies kyllä tunsi henkilökuntaa ja ennen rahojen luovuttamista oli käynyt sisällä ja tullut uudestaan ulos. Kyseessä oli aivan puhdasoppinen huijaus: 1) luottamuksen herättäminen kertomalla omasta taustastaan ja luomalla kuva että hänet kyllä tunnetaan (huijaus onnistui, vaikka tämä kohta vaikutti meihin käänteisesti) 2) syötti, eli pääsy teatterin tiloihin ja sieltä ulos 3) varsinainen huijaus, eli rahojen haku

Show alkoi ja lähdimme Laurin kanssa hotellille Henryn jäädessä vielä pariksi minuutiksi katsomaan, josko äijää vielä sattumalta jossain näkyisi. Hotellilla telkkarista tuli 60 minutes, jossa oli Michael Jordanin haastattelu. Uhkapeliongelmasta toipunut Jordan sanoi osuvasti, että joskus on vain katsottava peiliin ja tunnustettava oma tyhmyytensä. Olimme Henryn kanssa todelliset nuija ja tosi nuija. Jälkimmäisenä on pakko mainita että olisi huomenna hauska mennä samaan aikaan norkoilemaan, josko kyseessä olisikin ollut joku väärinkäsitys ja maanantain showhun saisi lippuja tästä johtuen todella halvalla. New Yorkissa peilit ovat vähissä ja niiden kuva epätarkka. Huijauksen uhrina olo on tyhmä, nolo ja hieman epätodellinen. Aivot eivät suostu tajuamaan että näin on todella käynyt, mutta myöntävät silti, ettei mitään ole tehtävissä eikä kannatakaan tehdä. Sanoin Laurille, että kerran aikaisemminkin on ollut samanlainen olo, mutten heti muistanut mitä silloin oli tapahtunut. Hetken miettimisen jälkeen tajusin että samalta tuntui silloin, kun sain sakot kännykkään puhumisesta ajon aikana, vaikka vempain oli ollut taskussa koko ajon ajan. Illalla Empire State Buildingin yönäkymä mykisti ja huijaus unohtui sekunniksi. Sen jälkeen maisemia katsellessa muistui italialaiset sukujuuret omaavan miehen täydellisellä New Yorkin murteella heitetty lause: I’ve got a family, you know. Niinpä.