Day 9

Maanantai 21.08.2006

Tänään ei ollu kello soimassa ja nukuttiinkin taas pidempään kuin aikaisemmin. Alkaa tuntua jo matkanrasitus eikä enää jaksa niin paljon kuin matkan alussa. Myös tärkeimmät nähtävyydet on jo tullut kierrettyä, joten mitään kiirettäkään ei varsinaisesti ole.

Lähdettiin kuitenkin vielä pois Manhattanilta, ylös Bronxin eläintarhaan. Bronx on pitkälti New Yorkin pahinta slummialuetta. Metro kulki Bronxissa maan päällä, joten maisemia näki mukavasti jo matkalla. Todella ankea paikkahan tuo on. Ränsistyneitä vanhoja taloja, ruostuneita rikkinäisiä verkkoaitoja, graffitteja ja roskaa. Metrosta noustessa taisimme olla ainoat valkoperseet, joita katukuvassa näkyi. Tunnelma oli ankea ja masentava sekä hieman ehkä painostava. Eipä tuolla kuitenkaan mitään vaikuksia syntynyt ja eläintarhakin löydettiin pienen seikkailun jälkeen.

Maisemia Bronxista

Maisemia Bronxista 2

Maisemia Bronxista 3

Eläintarha oli pinta-alaltaan todella ison oloinen eikä me (minä) loppujen lopuksi jaksettu katsella kuin pieni pläntti koko alueelta. Matkarasitus painoi eivätkä eläimet jaksaneet juuri tänään kiinnostaa. Apinoiden puuhastelua oli ihan mukava seurata. Varsinkin kahden apinan kilpailua siitä, kumpi saa pitää pikkuapinaa sylissään. Loppujen lopuksi suurempi kokemus olikin Bronxin ankea ilmapiiri kuin itse eläintarha.

Apinoita Bronxin eläintarhassa

Eipä paljon muuta tullu tänään tehtyä. Kävin taas joka päiväisellä Iltakävelyllä Times Squaren maisemissa, mutta tällä kertaa kiertelin myös muualla pidemmällä. Alkumatka taittui Palmusen kanssa, joka meni katsomaan Bryant Parkiin Rocky leffan ilmaista ulkoilmanäytöstä. Eli puistoon oli pistetty valkokangas ja ihmiset kokoontuivat puiston nurmelle katsomaan leffaa. Puisto olikin aivan täynnä porukkaa, mutta itseäni kiehtoi silti enemmän iltakävely.

Leffatuokio pilvenpiirtäjien katveessa

Täällä on kiva kävellä kuulottimet korvilla ja katsella ihimisiä ja yöelämän menoa. Ei ole väliä mikä viikonpäivä on tai mitä kello on, kadut ovat joka tapauksessa täynnä elämää ja ihmisiä. Iltakävelyllä poikkesin Dunkin’ Donuts dontisi paikkaan, koska Henry oli kehunut ketjun kahvia parhaaksi. Kahvi olikin huomattavasti parempaa kuin Starbucks ketjun litku. Iltakävely jatkui Esa Tanskasen musiikin voimin, joka soveltui yllättävän mukavasti pilvenpiirtäjien sekaan.

Huomen aamulla olisi tarkoitus nousta aikaisin ja mennä heti jonottamaan Conan O’brien shown lippuja NBC studiolle Rockefeller centerille. Huominen on viimeinen kokonainen päivämme New Yorkissa. Toivottavasti saamme liput, niin matkasta ei jää puuttumaan mitään! Paitsi se pakollinen Broadway show…

Päivän Palmunen

Alan olla poika joka ei koskaan nuku huijatussa kaupungissa. Ensimmäisen yön valvomisen jälkeen uni on tullut silmään hyvin ja olen nukkunutkin hyvin, tosin tunnin tai pari liian vähän yötä kohden. Tämä näkyy tummina silmänalusina jotka ovat luokkaa 3 asteikolla 1-5, missä 1 on yksi valvottu yö ja 5 on Iiro Viinanen markan devalvoinnin aikoihin. Seuraavassa muutamia näkökulmia matkasta:

Hotelli

Positiivinen yllätys. Sijainti tiedettiin taivaalliseksi, mutta huoneen kokoa epäiltiin nettijuttujen perusteella kammottavan pieneksi. Tiesimme että mikäli joudumme huoneeseen missä on yksi iso sänky, on peli menetetty. Tuossa vaihtoehdossa pääsisi tietenkin Laurin viereen nukkumaan, mutta huone olisi puolet pienempi kuin kahden sängyn huone. Hotelliin tultaessa varauksemme löytyi noin vartin etsimisen jälkeen ja kieltämättä kymmenen minuutin kohdalla alkoi jo tuntua huolestuttavalta. Täysin idiootti Kilroyn virkailija oli laittanut varauksemme etunimelläni, ja hotellin resepsuunisti kertoi, ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun heillä on vaikeuksia Kilroyn kanssa. Heiltä saamassani kansainvälisessä opiskelijakortissa olen kaikunomisti ja muutenkin heidän toimintansa tuntui epäammattimaiselta. Palvelu on näennäisen mukavaa ja nuorekasta, mutta kumpikaan meistä ei todellakaan ole vakuuttunut. Pääsimme kuitenkin huoneeseen jossa on kaksi sänkyä, tilaa aivan riittävästi ja muutenkin kaikin puolin kelvollinen huone.

Ihmiset

Manhattanilta tuntuvat puuttuvan lapset ja eläkeläiset kokonaan. Eläkeläiset tosin parveilevat Atlantic Cityssä ja pukkaavat otsallaan hedelmäpelien namiskuukkeleita ja vaativat bonuskupongeillaan ilmaisia aterioita. Kodittomia ja lihavia ihmisiä on myös näkynyt yllättävän vähän. Yllätys on päivän sana ja sitä voi käyttää myös ravintoloiden työntekijöistä, joista yllättävän pieni prosentti puhuu englantia äidinkielenään.

Tunnelma

Mukava ja erittäin rentoutunut.

Ruoka

Adolf Hitler, sademetsien tuhoutuminen, syöpä, raiskaus, happosade, Broadway-huijari, John Lennonin murha, kenen tahansa murha, lasten hyväksikäyttö, aamiainen McDonaldsissa, kasvihuoneilmiö, massiivinen öljylautta, jatkuva sotiminen.

New Yorkissa on 40 000 ravintolaa, joten tahdilla yksi uusi ravintola per päivä kestäisi 110 vuotta käydä kaikki läpi. Yksi tärkeimmistä syistä tulla New Yorkiin oli päästä maistelemaan tarjontaa mahdollisimman kattavasti. Edellä oleva luku paljastaa tehtävän mahdottomuuden. Tähän asti mieleenpainuvin ateria oli Chinatownin Pekingin ankka kello 23 aikaan. Ruoka oli ainoastaan hyvää, mutta tunnelma oli huipussaan. Tarjoilijat olivat täysin ummikkoja englannin suhteen ja kiinalaismammat pistivät lievästi sanottuna pöydän koreaksi (heh heh) omassa seurueessaan.