Day 1

Tiistai 26.5.2009

Hienoa olla taas New Yorkissa! Big Apple on lempikaupunkejani jo pelkän nimenkin perusteella! :) Mutta mites tänne päästiin…

Bussi Hesan lentokentälle kesti lähes kolme tuntia. Ei kovin pikavuoro vaikka semmoseksi itseään tiluteerasivat. Kentällä vedettiin nassuun vielä perinteiset jauhelihakeitot, koska seuraava kolme viikkoa saattaa mennä vähän epäterveellisemmän ruoan parissa. Lento amsterdamiin kesti 2h 40min, jonka jälkeen oli jo matkustanut olo. Ei oltu kuitenkaan vielä edes puolessavälissä vaan patikoitiin 20min suht isossa terminaalissa, jotta päästiin seuraavan lennon portille.

Lento New Yorkiin oli pitkä ja pitkä. Reilu seitsämän tuntia istuskelua ja odottelua. Vakuumiin pakatut lentosapuskat eivät hellineet tämän jupin makunystyröitä vaikka en varsinaisesti mikään kulinaristi olekkaan. Ei tainnut olla edes luomua! :) Syöminen jäi siis vähemmälle ja keskityin täysin väsymykseen, nälkään ja odottamiseen.

Amerikkaan oli taas yhtä helppo päästä kuin aina aikaisemminkin. Ei tarvii antaa kuin sormenjälki kymmenestä sormesta, käydä valokuvassa, täyttää pari utelulomaketta sekä allekirjoittaa paperi, jossa luopuu lopuistakin ihmisoikeuksistaan. Tämä kaikki tehdään kuulemma yksityissuojani parantamiseksi ja turvallisuuteni vuoksi. Itse en keksinyt vielä, millä logiikalla tuo toimii, mutta minkäs teet. Lentokentällä oli myös kyltti, joka varoitti lintuinfluenssasta. Ovat varmasti vetäneet vaan vanhat kyltit esiin, eivätkä ole vaivautuneet päivittämään uutta eläintä tilalle.

Kun olimme päässeet muodollisuuksien läpi, ja saaneet laukut (jotka eivät kadonneet!), suuntasimme ulos hommaamaan taksia. Ei kuitenkaan ehditty ulos asti, kun vastaan tuli jo nahkatakissa oleva mies joka tarjosi kyytiä, kyseli mukavia matkasta ja piirteli jotain vihkoonsa. Seuraattin pari metriä kaveria kun se jo kaivo kännyä korvalleen. Ei oikeen vakuuttanut tämä heppu luotettavuudellaan, joten hylättiin tarjous ja lähdettiin itse valitsemaan kyytiä.

Päädyttiin lopulta minibussiin, jossa meitä oli yhteensä 9 matkustajaa. Palmusen vieressä oli joku suomalainen himoreissaajatytsy, jonka kanssa matkan ajan jutusteltiin. Samalla toki ihastelin Manhattanin iltamaisemia. Minibussi kiersi Manhattania ristiin rastiin, koska se vei jokaisen matkaajan omalle hotellille asti. Näin tuli samalla tehtyä myös mukava ympäriajelu kaupungissa. Yhdessä kohtaa matkaa Palmunen totesi, että alkaa pikkuhiljaa näyttää tutuilta maisemilta. Lauseen
loputtua kuski vetikin heti tien sivuun hotellimme eteen.

Eka osuutemme matkasta on tuttu ja turvallinen sillä yövymme samassa hotellissa, missä viimeksikin. Sijainti on loistava, taso ok ja samaan hintaan ei saa läheltä millään parempaakaan hotellia. Hotelli oli aikalailla entisensä. Ainostaan hisseistä oli hävinny kerrosnapit sisältä ja vähän keilailtiin niiden kanssa. Nykyään hissi toimii siten, että ulkopuolella painetaan kerros johon halutaan, ja sitten näytölle tulee sen hissin kirjain, joka vie kyseiseen kerrokseen. Uus juttu mulle, mut varmaan normi settii kokeneemmalle reissaajalle.

Kuva hotellihuoneemme ikkunasta

Ja sama seuraavana aamuna

Ei 15 tunnin matkustuksen jälkeen oikeen enää jaksanut mitään tehdä, joten käytiin vaan pyörähtämässä vanhalla tutulla Times Squarella. Aika pitkälti semmonen paikka kuin muistelinkin, paitsi paikalle oli rakennettu portaikko, jonka päältä paikkaa sai paremmin ihmeteltyä. Illalla oli ilmeisesti myös joku kova matsi menossa, koska porukkaa oli kokoontunut
urheilubaarin ikkunan taakse mesoamaan.

Times Squarella oleva uusi portaikko

Urheilubaarin ikkunan takana

Huomiselle ei ole mitään suunnitelmaa. Nyt unta palloon ja katellaa, mitä huomenna keksitään.

PS. On muuten uskomattoman vaikeeta löytää ilmasta wlania täältä. Reaaliaikaisuus vähän kärsii sen vuoksi. Ja typoja yms. löytyy varmasti. Ne menee matkaväsymyksen piikkiin.

Times Square, vaikka ei sitä kuvaan saa talteen