Day 4

Perjantai 29.5.2009

12 tunnin yöunien jälkeen jaksaa taas hetken pyöriä Vegasissa. Aamu meni sen verran pitkään, ettei viitsitty tänään vielä lähteä Grand Canyonille. Sen sijaan ajateltiin katsella Vegasia vielä lisää. Haettiin bantskut aamupalaksi ja syötiin ne pelikoneiden kilkkeessä. Näistä kasinoista tulee jotenkin hämärästi mieleen ruotsinlaivat. Se taitaa johtua kokolattiamatosta ja pelikoneiden kilkkeestä. En ole yksin assosiaationi kanssa vaan Palmunen on samaa mieltä. :) Huomattiin myös, että täällä suurin osa ihmisistä on valkoihoisia, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa muissa USA:n kaupungeissa. Lapsia täällä ei näy.

Lyhyesti kerrattuna Vegas on järjetön kaupunki, jossa on järjettömät ihmiset tunkee järjettömiä määriä rahaa peleihin. Itse en oikeen ymmärrä tuota pelaamista, mutta suosittua se näyttää olevan. Isoilla kasinoilla pelikoneita jatkuu, niin pitkälle kun pystyy näkemään. Oma pelitili on vielä avaamatta, mutta kai sitä pari dollaria pitää heittää menemään.

Hotellimme aivan Pariisin vieressä

Tänään tuli ensimmäiset vastoinkäymiset. Tai oikeastaan eilen meinasi jo tulla, kun huomasin, että kännykkäni on kadoksissa. Se onneksi löytyi kun suuntamisemme takas sisälle kasinoon sellaiseen paikkaan jossa istutiin. Puhelin löytyi itämaisen naisen pehvan alta. Oli onnellisesti istunut päällä. Mutta takas vastoinkäymisiin. Huomattiin, että autovuokraukseen oli merkattu ainoastaan Palmunen kuskiksi vaikka molempien oli tarkoitus ajaa. Tässä voi käydä nyt niin, että Palmunen ajaa kaikki matkat ja itse joudun tyytymään maisemien ihailuun. Käydään kuitenkin vielä kysymässä, josko asian saisi korjattua. Toinen vastoinkäyminen oli Palmusen kännykkälaturin hajoaminen. Kuten kaikki tietää, kännykän menettäminen on suurin katastrofi, jonka ihminen voi elämässään kohdata! Siksipä tämä päivä meni osittain uutta laturia
metsästäessä.

Menopelimme

Päivä alkoi siis varsinaisesti sillä, kun hypättiin Fordiin ja navigoitiin ulos parkkihallista Stripille. Palmusella on mukana autonavigaattori ja koitettiin sen avulla löytää jotain elektroniikkaliikkeitä. Vaikeaa oli ja tulikin ajeltua jonkun verran ristiin rastiin keskustan ulkopuolella. Ihan kiva oli nähdä Vegasin toinenkin puoli. Pääosin aika ankean oloista aluetta ainakin omaan makuuni. Käytiin myös Las Vegas Premium Outlets:ssa, joka on kokoelma merkkivaateliikkeitä. Koska kumpikaan ei varsinaisesti ole shoppailuihmisiä, niin selvittiin paikasta aika nopealla visiitillä. Palmunen löysi itselleen Ralph Laurenin liikkeestä paidan. Paikassa riitti porukkaa vaikka jotenkin onnistuinkin ottamaan kuvan, jossa ei juuri ihmisiä näy.

Las Vegas Premium Outlets

Olenko kertonut, että täällä on kuuma? Sanon sen kuitenkin uudestaa. Täällä on kuuma! Ulkona ei ilokseen ihan kauhean pitkiä matkoja viitsi kulkea. Auto ja sisätilat ovat kuitenkin viileitä ja kuumuuden tavallaan unohtaa kunnes astuu ulos. Monet ovat peittäneet etuikkunansa foliolla jottei kamat sulaisi autoon.

Vaatekaupoista ei yllättäen kännykkälaturia löytynyt joten jatkoimme hurjastelua ympäri Vegasia. Päädyimme Macy’s tavarataloon, josta löytyi useita matkapuhelin ja liittymä kauppoja. Palmunen ei ollut tässä vaiheessa vielä varma onko vika puhelimessa vai liittymässä, joten kyseltiin uuden puhelimen perään. Vapaassa maassa ei kuitenkaan saa ostettua puhelinta ilman liittymää juuri mistään. Radioshackilla toinen asiakas kuuli kun juttelimme asiasta myyjän kanssa ja kehoitti käymään Best Buy liikkeessä. Niinpä naputimme navigaattoriin BESTBUY ja saimme ajoohjeet noin 1km päähän. Kyseessä oli melko iso elektroniikkakauppa, josta löytyi kuin löytyikin uusi laturi Palmusen luuriin. Omaan mukaani meinasi melkein tarttua mini läppäri, kun olivat niin naurettavan halpoja, mutta sain hillittyä itseni. Laturin löydyttyä haettiin sapuskaa je mentiin hotellille vähän lepäilemään.

Maisemia kun ollaan siirrytty pois keskustan Stripiltä

Ja taas kuvaa strpiltä

Parin tunnin lepäilyn ja nettailun jälkeen hypättiin taas autoon ja suunnistettiin takaisin autovuokraamolle siinä toivossa, että myös minut saataisiin vuokrasopimukseen viralliseksi kuskiksi. Vuokrasopimuksessa lukee, että lisäkuskeja ei koskaan saa lisättyä jälkikäteen, mutta mitään ongelmaa ei ollut. Asia kävi nopeasti ja nyt voimme molemmat hurjastella USA:n teillä. Molemmat vastoinkäymiset saatiin siis taklattua saman päivän aikana.

Seuraavaksi kävimme tarkastamassa stripin eteläpäässä olevia kasinoita kuten Luxorin ja Mandalay Bayin. Luxor on musta pyramiidi, joka on sisältä ontto. Alakerrassa on kasino ja pyrämiidin seinissä hotellihuoneet. Kävimme kuokkimassa myös yläkerrassa. Jostain syystä hissin ovet eivät auennetkaan, kun saavuimme ylös
ja hetken aikaa hieman jänskätti. Lopulta ovet kuitenkin saatiin auki nappia painamalla. Muuten saman hissin ovet kyllä aukesivat automaattisesti, joten tiedä sitten mikä oli vialla. Varsin vaikuttava hotelli kaiken kaikkiaan. Ylitse ampuva kuten kaikki Vegasissa. Kaikki on myös hienon näköistä, mutta mikään ei ole sitä miltä näyttää. Nurmi on tekonurmikkoa, kivipylväät ovat ottoja metalliputkia ja kivilattia muovia. Vähän jää halpa maku Vegasista. Samaan syssyyn pitää todeta, että kasinot ovat kyllä isoja ja vaikuttavan näköisiä.

Luxor hotelli pilattuna mainoksella

Luxor sisältä ja suht ylhäältä kuvattuna

Tänään tuli myös aloitettua uhkapelaaminen Vegasissa. Työnsin dollarin setelin yksikätiseen Excalibur kasinolla. Ohi kävellyt tarjoilia vain pyöritteli silmiään, kun suomipoika tunki dollarin seteliä koneeseen. Vedettiin vivusta ja rahat meni. Ei tullut voittoa eikä oikeestaan kokemustakaan, mutta onpahan pelattu. :) Itseni on todella vaikea ymmärtää, mikä saa ihmiset nuokkumaan peliautomaattien edessä pitkiä aikoja ja tunkemaan rahaa sisään. Pokeripöydät yms. pystyy vielä ymmärtämään. Siinä saa vähän tehdä jotain, juomia tuodaan eteen ja selän takana hyörii hierojat.

Huomiseksi on luvattu ukkos myrskyä ja olisi tarkoitus lähetä autoilemaan Grand Canyounille. Saa nähdä miten miesten käy.

Päivän Palmunen

Istun huoneemme nojatuolilla ja katselen valomerta. Vieressä pöydällä on avaamaton Mäkki-pussi. On toisen Vegas-päivän ilta ja olen viimein antautunut: tähän asti olen syönyt ainoastaan salaatteja ja banaaneja. Näitä on tarjolla, mutta muutoin normaalin ja terveellisen ruoan löytäminen ei täällä ole aivan helppoa. Tämä on tietysti jotenkin ymmärrettävää, sillä kaupunki sijaitsee keskellä aavikkoa, jossa mikään ei kasva. San Franciscossa on odotettavissa huomattavasti parempaa, sillä lähialueen maa- ja merialueet tarjoavat kunnon
apetta ja erityisesti kalaravintoloiden taso on kuulemma todella korkea.

Avaan pussin. Rasva on liimannut ketsuppipussin kiinni hampurilaispakettiin. Irrottaessani ketsuppipussia selviää syy sille, miksi ateria maksoi pari dollaria odotettua enemmän. Vaikka tätä en tilannutkaan, niin siitä huolimatta pakkauksesta paljastuu vanha tuttu muutaman vuoden takaiselta New Yorkin reissulta; tupla
Quater Pounder, jota ei saa Suomesta. Viimeksi tällaisen syötyäni en syönyt hampurilaisia vuoteen. Tilanne kuvaa hyvin ensitunnelmiani Vegasista. Kaikki on suurta ja kuvottavaa. Ensimmäisen Vegas-päivän iltana huomasin, ettei kännykän laturi toimi, ja että Alamon Hollannissa syntynyt, mutta sittemmin amerikkalaistunut epäystävällinen virkailija Kyr van Nuppi oli merkinnyt ainoastaan minut vuokraussopimukseen, vaikka olimme maksaneet toisestakin kuljettajasta. Toisen päivän aamuna haluaisin äkkiä pois kaupungista. Vaikka asteita on ainoastaan hiukan päälle 30, tuntuu kuumuus jostain syystä todella tukahduttavalta ja ulkona olo ahdistaa. Aamupäivällä etsimme navigaattorin avulla kännykkäliikettä, mutta ensimmäisessä tapauksessa koko tie oli hävinnyt, toisessa ei kännyköitä ollut
ja kolmas oli vaateostari. Jokaisen kohdalla sama kaava: laskeeuudelleenkäännyvasemmallesittenoikeallajaotavasenkaistateeu-käännös. Hämmästyttävä yksityiskohta tekniikan omituisesta maailmasta: kun navigaattori on toistanut tuota mantraa viisi minuuttia ilman pienintäkään taukoa, alkaa se laulaa Hoosiannaa. Yllä oleva ruikuttaminen on tietysti täysin naurettavaa, sillä olen Vegasissa, ajan hienoa autoa ja käytössäni on navigaattori. Olin kuitenkin matkustanut pitkään ja nukkunut vähän monena yönä putkeen, joten tuollaiselta vain tuntui.

Vihdoin alkaa helpottaa. Vaihdamme taktiikkaa, ja navigaattorin suositusten sijasta päätämme tehdä täsmäiskuja tuntemiimme jenkkiläisiin elektroniikkaliikkeisiin. Ensimmäinen, Radioshack, ei tuota tulosta, sillä he myyvät kännyköitä ainoastaan kytkynä liittymän kanssa, eikä Nokian latureitakaan ole tarjolla. Myyjä ei edes oikein tunnu tietävän mistä kännyköitä voisi ostaa ilman liittymää, mutta kehoittaa kokeilemaan Walmartia, joka muutenkin olisi ollut seuraava iskukohteemme. Paikalla ollut asiakas kuitenkin neuvoi menemään Best Buyhin, jossa ystävällinen myyjä suostui avaamaan laturipakkauksen ja kokeilemaan saako puhelin virtaa. Kyllä sai, joten tuolloin selvisi, että vika oli laturissa eikä akussa. Ostin laturin, ja se maksoi ainoastaan 7 euroa. Muukin elektroniikka oli Best Buyssa todella halpaa, kuten myös vaatteet ostarilla, jonne aamupäivällä eksyimme. Lisäksi tarjolla olevat esitykset ovat maailman huippua, tytöt täällä ovat uskomattoman näköisiä, urheilua ympäri maailman voisi seurata jatkuvasti omasta pelipöydästä samalla kun tarjoilijat kantavat ilmaisia drinkkejä. Kokonaisuudessaan en oikein osaa sanoa omaa mielipidettäni Vegasista, koska paikka on niin hämmentävä, eikä siitä oikein saa otetta. Jos tätä pitäisi kuvauksen helpottamiseksi johonkin muottiin tunkea, olisi tämän hetkinen kuvaukseni ruotsinlaiva potenssiin sata. Missään nimessä en haluaisi täällä asua, mutta kännykkä ladattuna ja autonvuokrausasiat selvitettynä kyllä täällä muutaman päivän ihmettelee mielellään.