Day 5

Lauantai 30.5.2009

Herättiin joskus seittämän aikoihin ja lähdettiin heti liikkeelle. Ensiksi haettiin aamupala alakerran kasinolta, josta löytyi kroisantti ja hedelmäsalaatti. Nopean nautiskelun jälkeen hyppäsimme suoraan kärryymme ja asetimme navigaattoriin kohteeksi Hoover Dam padon. Palmunen oli menomatkan ratissa ja itse paluumatkan.

Tämän päivän blogista taitaa tulla kuvapainotteinen, koska autossa istumisesta ei ole hirveästi kerrottavaa. Sen sijaan maisemia nähtiin paljon.

Matka padolle oli pääosin moottoritietä, jossa on 65mph nopeusrajoitus. Kaikki kuitenkin ajavat 85mph (noin 140 km/h). Itse pyrimme tästä huolimatta noudattamaan nopeusrajoituksia, koska sakot ei kiinnosta oikein kumpaakaan. Ajaminen täällä on suhtlailla samanlaista ku Suomessa. Ainoastaan moottoritie on huomattavati aktiivisempi sillä autoja riittää, ja joku on koko ajan tulossa sisään tai lähdössä pois. Eipä tuo kuitenkaan mitään ongelmia aiheuttanut.

Padolle ei ollut kovinkaan pitkä matka. Alkumatka oli kokonaan moottoritietä, kunnes saavuttiin vuoristoalueelle, jossa tie hieman pieneni ja alkoi kiemurtelemaan. Padon kohdalla heitettiin kaara parkkiin ja käytiin kävelemässä padon päällä ja ympäristössä. Padon kohdalle oli myös rakenteilla uusi silta, joka oli melko vaikuttava näky. Miten tuommosia osataankin tehdä? Itse pato on myös valtavan kokoinen ja se toimii samalla siltana autoille. Padossa oleva sähkövoimala tuottaa suuren osan Las Vegsin sähköstä.

Padon jälkeen tie matka jatkui kohti Grand Canyonia. Tie oli suora ja pitkä. Maisema oli juuri sellaista kuin Arizonassa voisi olettaakkin. Taustalla jylhää vuoristoa ja muuten tasaista hiekkaa ja kiveä, jossa kasvaa pari pensasta siellä täällä.

Isolta tieltä pois käännyttäessä tuli vastaan pieni kylä, josta löytyi pari kirkkoa, kauppaa ja ravintolaa. Asuntoja oli muutamia siellä täällä. Osa asuntovaunuja. Kaikki oli vähän rähjäistä ja likaista. Kylän jälkeen aloimme lähestyä Grand Canyonia ja maasto alkoi muuttua taas vuoristomaisemmaksi. Kohteemme oli Grand Canyon West, joka on intiaanien hallitsemaa aluetta. Tuo valittiin siksi, että ajomatka oli suht lyhyt Vegasista (n. 180km) ja paikalla on Skywalk, jossa käveimmekin käppäilemässä. Skywalk on kaaren muotoinen silta, joka on rakennettu Grand Canyonin päälle. Kaaren lattia on 10cm paksua lasia ja myös seinämät on lasia. Kaaren alla aukeaa 1.2km syvä kuilu sekä edessä tietysti hieno kanjoni maisema.

Grand Canyon on hieman vaikeasti saavutettava ja meidän oli pakko ajaa hiekkatie osuus, joka oli noin 14 mailia pitkä. Tuo tie oli todella huonokuntoinen ja mutkikas. Korkeuserojakin oli sen verran, että korvat meni ärsyttävästi lukkoon ajaessa. Paikkalla liikkui myös biisoneja ja antilooppeja (tai jotain saman näkösiä :)), joita sai varoa. Siellä ne kirmaili tien yli täysin rauhassa. Köröttelimme koko matkan noin 20 mph tuntivauhdilla. Kovempi vauhti kostautuu nopeasti, joko puhjenneena renkana tai naarmuina auton kyljessä. Tiellä oli paljon isoja teräviä kiviä ja yksi rengasrikkoinen auto tulikin vastaan takastulomatkallamme. Itse selvisimme onneksi kotiin ehjin nahoin. Olisi ollut aika orpo olo jäädä keskelle ei mitään, missä kännykät ei toimi.

Kanjonista ei ihan hirveästi ole kerrottavaa. Se on tommonen iso kasa kiviä ja kuiluja. Yllättävän vapaasti siellä sai kielekkeillä käydä kurkkimassa. Helposti voisi käydä vahinko jo tipahtaa alas. Skywalk oli ihan kiva käydä kävelemässä, mutta oman turvallisuuteni vuoksi en saanut siellä valokuvata. Sen sijaan he olisivat mielellän ottaneet minusta kuvan huokeaan 20 dollarin hintaan. Ei kiitos. Kanjonia käytiin katsomassa kahdesta eri kohdasta ja kyllähän sitä kelpasi hetken tuijotella.

Olimme takaisin Vegasin stripillä illalla noin seitsämän aikaan, joten matka Grand Canyonille ja takas taittui kivasti yhdessä päivässä. Onneksi hoksasimme lähemmän paikan ihmetellä kanjonia, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme ajaneet huomattavasti kauemmas aivan turhaan.