Skip to content

Day 7

Maanantai 1.6.2009

Viimeinen herätys Vegasissa. Kamat laukkuihin ja aamupalaa metsästämään. Aamupalan metsästyksessä menikin tovi, kun ei osattu päättää mitä syödään. Ajeltiin jonkun aikaa Vegasia ympäri ja etsittiin Subwaytä. Kun Palmunen oli saanut patonkinsa, käytiin vielä Welcome to Las Vegas kyltillä, joka on ehkä tunnetuin maamerkki Vegasissa. Kello lähestyi kuitenkin jo keskipäivää ja oli aika lähetä tien päälle.

Tänään taitettu matka

Navigaattorin ansiosta tien löytäminen ulos Vegasista oli helppoa. Melkosia kyllä nuo moottoriteiden liittymät. Ramppia menee joka suuntaan. Tien päällä oltiin tänään yhteensä joku seitsämän tuntia, mutta välillä aina pysähdyttiin ihmettelemään maisemia.

Kuolemanlaakso vasemmalla. Sinne!

Death Valleyssä liikennemerkki kehoitti sammuttamaan auton ilmastoinnin ylikuumenemisen välttämiseksi. Teimme työtä käskettyä ja pian olikin jo aika lämmin. Jos nopeusrajoitukset ovat naurettavia Suomessa, niin täällä on sitten ratki riemukkaita. Täysin suora tie silmänkantamattomiin sekä edessä että takana. Ei auton autoa missään ja nopeusrajotus sanoo 65mph, joka on noin 100km/h.

Death Valleyn kivikko-osuudelta

Välillä oli pysähdyttävä katselemaan

Death Valleystä löytyi monenlaista maisemaa. Muutenkin maisemat ovat vaihtuneet kiitettävää tahtia eikä niihin ole ehtinyt kyllästymään. Vuoristoa on kyllä nähty jo paljon ja enemmän on vielä edessä. Death Valley on vuoristojen välissä, joten korkeuseroja oli paljon. Pitkien suorien lisäksi oli tarjolla hyvinkin koukeroista vuoristotietä.

Hiekkadyynejä Nevadan aavikolla

Death Valleyn aavikkoa

Poistuttaessa aavikolta alkoi taas pikku hiljaa vihertämään. Kaikki kartalla olevat kaupungit osottautuivat pienen pieniksi kyliksi, jotka ovat muodostuneet päätien varrelle. Ihan mukavan olosia kyliä kyllä.

Mitäs tuolla edessä on? :o

Aavikko-osuuden jälkeen oli mukava taas nähdä vihreää

Ei oltu kumpikaan syöty aamun jälkeen, joten nälkä alkoi olla jo melkoinen. Päätettiin pysähtyä murkinoimaan Lone Pine nimiseen kylään. Löydetiin mukava Dineri, jossa oli todella leppoisa tunnelma. Paikalla oli muutamia paikallaisia ja me. Vedin nassuun talon Buffaloburgerin. Matkaa oli kuitenkin vielä taitettavana, joten päätettiin jatkaa ajamista muutaman kylän verran.

Lone Pine - pieni kylä ja mukavia ihmisiä

Päädyimme lopulta yöpymään Bishop nimisessä pikku kaupungissa. Kaupunki on todella viihtyisä ja rauhallinen. Molemmilla puolilla oleva vuoristo tuo oman tunnelmansa pikku kaupungin kaduille. Taidettiin osua tuurilla kaupungin juppimotellin, sillä huone on parempi kuin Vegasissa, löytyy kiva uima-allas yms. Käytiin illalla vielä kävelemässä ympäri kylää.

Motellimme takapiha

Bishopin leffateatteri

Bishopin katukuva - Huomaa vuoret taustalla

Tähän asti matka on sujunut täysin suunnitelmien mukaan. Huomenna on tarkotus ajaa Yosemiten läpi San Franciscoon. Auto on toiminut erinomaisesi eikä muutakaan valittamista ole. Täällä pikku kylässä on kaiken hyvän lisäksi ilmainen nettiyhteys, joka toimii huomattavasti paremmin kuin Las Vegasin ja New Yorkin maksulliset yhteydet.


Share your thoughts, post a comment.

(required)
(required)

Note: HTML is allowed. Your email address will never be published.

Subscribe to comments