Day 1

Maanantai 12.7.2010

Hei tiiättekö sen biisin Big In Japan? Tänään tuli vähän semmonen fiilis kun koitin änkeä itteäni paikallisen mäkkärin tuolille. Jos Amerikassa ihmiset vyöryivät kaduilla vastaan, niin täällä lilliputit viipeltää ja kovaa. Ja aina väärällä puolella katua, sillä Japanissa liikenne on vasemmanpuoleinen.

Aamusella herättiin Turusta ja hurautettiin pikavuorolla Helsinki-Vantaalle, jossa hyppäsimme supisuomalaisen Finnairin kyytiin. Kone lähti Helsingistä myöhässä, mutta suotuisten tuulien tms. ansiosta saavuimme Naritan kentälle aikataulussa. 9 tuntia tänne kesti körötellä eikä tuona aikana meinanut uni tulla silmään sitten millään. Onneksi Finnair on saanut koneisiinsa viihdejärjestelmän, jolla voi katsoa leffoja, sarjoja, pelata pelejä tai seurata matkan etenemistä näytöltä. Osa matkasta menikin kaksinpeliä pelaillessa Marikan kanssa. Tyhmä peli. Hävisin aina.

Perille päästyä lentokentällä kaikki meni hyvin ilman kummempia kommelluksia. Ostettiin Narita Express junaliput, joilla pääsi kätevästi suoraan Shinjukuun Tokioon. Hotellimme sijaitsee aivan Shinjukun aseman vieressä. Shinjukun asema on maailman vilkkain juna/metroasema ja sen läpi kulkee päivässä keskimäärin 2 miljoonaa ihmistä. Päästyämme Shinjukuun, alkoi hotellin metsästys. Avuksi nappasin taskusta puhelimen ja sen GPS:n avulla löysimme helposti Hotellille. Tässä vaiheessa olimme matkustaneet lähes 20 tuntia ja väsy painoi ja pahasti. Täällä klo 12 päivällä oli meille vielä klo 6 aamulla ja koko yö valvottuna. Hotelliin ei kuitenkaan päässyt kirjautumaan sisään ennen kahta, joten jätimme laukut Hotellille ja lähdimme kävelemään lähiympäristöön. Ulkona on kuuma ja kosteaa. Toisin sanoen siis hiostavaa. :) Emme jaksaneet kovin pitkää lenkkiä väsyneenä kävellä ja paikalliset ruokapaikat olivat vielä sen verran pelottavia, että päädyimme istuskelemaan mäkkäriin ja katsomaan maailman menoa sieltä käsin. Marika tilasi jotain. Sai toista.

Shinjuku - Tällaista on hotellimme lähistöllä

Toinen kuva Shinjukusta

Ei kahta ilman kolmatta.

Kun pääsimme hotellihuonseeseen, niin simahdin saman tein. Onneksi Marika piti vahtia ettei nukuttu koko päivää. Sadekin oli loppunu kun heräiltiin ja lähdettiin vielä ulos ihmettelemään. On tämä vaan hämmentävä paikka länsimaiselle kaverille. Kaupunki on valtava ja ihmisiä on joka paikassa. Silti täällä on aika hiljaista. Kukaan ei tööttäile tai huutele vaan kaikki menevät sulassa sovussa. Tämä Shinjukun alue muistuttaa etäisesti New Yorkin Times Squerea paitsi, että tämä jatkuu ja jatkuu joka suuntaan ja kaikilla on musta tukka. Tokio ei ole kaunis kaupunki, mutta ihmiset ovat aina tälläytyneet viimeisen päälle.

Kuva hotellihuoneemme ikkunasta

Ruokapaikan löytäminen oli vaikeaa, kun ei tajua mistään mitään. Onneksi monessa paikassa annoksista on esillä muoviset näköiskappaleet ikkunassa, niin saa edes jotain vihiä siitä, mitä paikka tarjoilee. Kävimme syömässä jossain paikassa jonka nimeä en osaa tällä näppiksellä kirjoittaa. Tilasin sanomalla “Zaru” ja sain kasan kylmää paksua spagettia ja jotain muuta settiä. Spagetin syöminen puikoilla oli hieman turhauttavaa hommaa, kun en vaan saanut sopivaa otetta niistä kepeistä. Marika veti omat pöperönsä nassuunsa paljon tahdikkaammin.

Ensimmäinen annokseni Japanissa

Tänään ei tehty oikeestaan mitään erityistä. Kunhan pyörittiin kaupungilla ja ihmeteltiin maailman menoa. Tokiossa on todella kapeita katuja, joiden varrelta löytyy ihan kaikkea. Missään ei ole käyttämätöntä tilaa ja kaikki on hyvin pientä. Toisinaan tuntuukin, että koko kaupunki on rakennettu lapsille. Illalla kävimme vielä katsomassa kaupunkia ylävinkkelistä Tokyo Metropolitan Government Centeristä. Rakennus on Tokion korkein ja sieltä näkee hienosti koko kaupungin… tai oikeastaan niin kauas kaupunkia kuin silmä antaa periksi. Kaupunki on valtava ja valomeri jatkuu aina horisonttiin asti joka suunnassa. Täytyy sanoa, että näky oli vaikuttavampi kuin esim. New Yorkissa tai Las Vegasissa. Tämä on todellinen betoniviidakko! Harmi vain, että näköalatasanteella ei päässyt ulos vaan tarkastelu oli tehtävä lasin takaa. Tämän vuoksi näkymästä ei oikeen saanut hyvää valokuvaa millään. Aina joku heijastus, likainen ikkuna tms. on pilaamassa kuvan. Tässä kuitenkin yksi yritelmä.

Tokiota