Day 2

Tiistai 13.7.2010

Hyvin tuli nukuttua 12 yöunet ja olisi voinut nukkua paljon pidempäänkin. Vaan ei voi, kun kadut kutsuvat. Päivän eka tehtävä oli tietenkin löytää aamupalapaikka ennen kuin Marikasta muuttuu mörrimöykky. Parin korttelin päästä löytyikin sopiva kahvila. Huomattiin, että paikalliset kävivät jättämässä laukkunsa pöytään ja meni sen jälkeen tilaamaan sapuskansa. Hyvin on turvallisen oloista täällä kyllä. Ei tarvitse pelätä varkauksia tai muuta ilkivaltaa. Kaikki kunnioittavat toisiaan ja ovat todella kohteliaita. Graffittejakaan ei ole tullut vastaan vielä ainuttakaan. Ei edes sivukujilla.

Marika Uenon puistossa

Minä museon edessä

Aamupalan jälkeen päätettiin suunnata Shinjukun asemalle ostamaan Suica metrokorttia. Niitä saa ostaa automaatista ja homma kävikin todella näppärästi. Kyllä nä jutut on selvästi joku täällä miettinyt. Asemalla paikallinen kaveri tuli juttelemaan meille ja kertoi ylpeänä osaavansa englantia. En nyt vielä diplomia olisi mennyt myöntämään, sillä 5 minutin jutustelusta tajusin vain muutamia asioita. Lopulta hänkin ymmärsi, ettei kommunikaatio oikeen pelaa ja jatkoi matkaansa.

Me sen sijaan hypättiin Yamanote linjan metroon ja huristeltiin pohjois-Tokioon Uenon puistoon. Metrossa oli riittävästi tilaa vaikka ihmisiä täällä on ihan hirmuset määrät. Hypättiin taktisesti väärällä asemmalla pois ja sen jälkeen käveltiin vähän ympyrää. Onneksi ilma on paljon inhimillisempi kuin ekana päivänä! Lopulta löysimme määränpäämme Tokion kansallismuseon, jossa vietimme muutaman tunnin katsellen kaikenlaisia samurai-juttuja, kippoja ja patsaita.

Onko se korurasia? No ei, se on tyyny.

Uenon puistossa on myös eläintarha, jonkin sortin pyhäkkö ja muuta ihmeteltävää. Ne vaan tykkää sulkea kaiken täällä jo kello viisi iltapäivällä, mikä ei oikeen sovi meidän unirytmiin vielä tässä vaiheessa matkaa. Kävimme kuitenkin erään pyhäkön luona ihmettelemässä vaikka päärakennus oli jo suljettu yleisöltä.

Pyhäkön piha-aluetta Uenossa

Löysimme puistosta myös pienen ruokapaikan, josta ehdimme saada välipalaa juuri ennen sen sulkemista. Mutustelun jälkeen päätimme poiketa Akihabaraan, kun pohjois-Tokiossa kerran oltiin. Akihabara on kaupunginosa, josta ei elektroniikka lopu kesken. Eihän siellä oikeastaan muuta olekkaan, kuin elektroniikkakauppoja rinta rinnan. Tavarataloja joissa jokainen kerros on täynnä erilaisia vempaimia. Löysimme mm. USB-liitettävän kasvojenhierojan. Pääsin myös hipelöimään uuden uutta iPhone 4:sta. Olemme myös tutkineet miltä 3D-telkkarit näyttävät. Täytyy kyllä sanoa, että 3D-kuva on kiva ja tuo… noh… uuden ulottuvuuden TV:n katseluun. :)

Pieni osa Akihabaraa

Akihabaran kadut eivät ole kovin hiljaisia ilta-aikaan. Jokaisessa kadun kulmassa on pyntätty teinityttö jakmassa jotain mainoksia ja kaupoilla on omat hoilottajansa oven edessä. Mainosten jakajat eivät kuitenkaan ole lainkaan päällekäyviä ja usein eivät meille edes vaivaudu tarjoamaan mainoksia. Varmaan ymmärtävät ettei me kuitenkaan tajuttaisi mitään siitä paperin palasta, jossa on harakanvarpaita. Akihabarassa kiertelimme muutamia liikkeitä läpi ja pitkän pätkän kadulla. Lopulta nälkä voitti, mutta emme onnistuneet löytämään ainuttakaan Sushiravintolaa Akihabaran ytimestä. Luovutimme ja menimme Japanilaiseen hampurilaisravintolaan. Heti astuttuamme sisään, meitä tuli tervehtimään myyjä joka toi englanninkielisen menun. Hyvin ystävällistä ja toimivaa palvelua taas kerran.

Aikihabaran kapeampia kujia

Vatsa täynnä ja taas jaksaa. Ei kun takaisin metroasemalle ja Shinjukua kohti. Metroasemat täällä ovat valtavan kokoisia ja maan alla voi hyvin kävellä kilometrin. Ne ovat tupaten täynnä ihmisiä, mutta lapsia täällä ei näy missään. Ei metroissa eikä kadulla. Vaikka metroasemat ovat valtavia, niin navigointi ja oikean metron löytäminen on helppoa. Asemallakaan ei tarvitse kauaa seistä, kun metrot kulkevat 3min välein. Kun oma metromme saapui asemalle se oli aivan täyteen ahdettu. Onneksi moni tuli pois, niin mahduttiin edes seisomaan. Istumisesta ei tarvinnut heti haaveilla, mutta sekin onnistui lopulta.

Robottivessamme

Tässä on vielä huoneemme robottivessa! Se ei ainostaan vedä vaan se lämmittää istuimen mukavan lämpöiseksi. Kuka nyt kylmälle pyntylle haluaisi istua? Lisäksi se tarjoaa muita hieman epäilyttäviä palveluita, joita en ole tohdinnut testata.