Day 3

Keskiviikko 14.7.2010

Voi aikaero sentään! Ei tullut sitten uni viime yönä missään vaiheessa. Väsytti, mutta ei kuitenkaan väsyttänyt. On se jännä miten tuo aikaero pistää ihmisen sekasin. Sängystä nouseminen venähtikin sitten taas kello kahteentoista. Lisäksi huomasin, että virta-adapteri ei näytä päästävän sähköä läpi lainakaan. Läppärin oma liitin toimii ja kännykät saa ladattua USB-liitännästä, mutta kameroiden akut vaativat virtaa seinästä.

Tänään vietimme päivän Odaiballa. Odaiba on tekosaari Tokion edustalla. Sen rakentaminen aloitettiin 1853 ja sen  tarkoituksena oli toimia puolustuksena mereltä tulevia hyökkäyksiä vastaan. Tänä päivänä tuo tekosaari on aivan valtava, eikä sitä tekosaareksi tajuaisi ellei tietäisi. Ei oikeen meinaa aina mahtua ymmärrykseen, mitä kaikkea sitä ihminen voikaan saada aikaiseksi.

Matka saarelle parilla metrolla kesti noin tunnin. Perillä meitä tervehti ensimmäisenä Tokyo Big Sight -rakennus, joka sisältää lähinnä konferenssihuoneita ja ravintoloita. Sieltä lähdimme kävelemään kohti Stream of starlight -maailmanpyörää. Ainakin jokunen vuosi sitten tämä rankattiin maailman korkeimmaksi maailmanpyöräksi, mutta en tiedä, mikä tilanne on nykyään. Korkea se joka tapauksessa oli. :) Molempia hieman huippasi ylhäällä, mutta selvittiin hengissä. Pyörässä olisi voinut myös valita täysin läpinäkyvän vaunun, jolloin lattiastakin olisi nähnyt suoraan alas. Se olisi kuitenkin ollut meille liikaa.

Maailmanpyörän alla oli pieni pelihalli, jossa kävimme vilvoittelemassa. Ulkona kun on taas todella hiostava ilma. Pelihallista löytyi kaikkea jännää. Alla on kuva jonkunsortin meikkausvempaimista, joita emme kuitenkaan osanneet käyttää vaikka yritys oli kova.

Pelihallista löytyi myös Japanilainen jalkojenhierontalaite, jota päätettiin molemmat testata. Marika tuntui pitävän vempaimesta kovasti ja olihan se ihan jännän tuntuista itsestänikin. Automaateissa ei ole sanaakaan englantia, joten käyttö on yleensä sitä, että painetaan kaikkia nappeja ja katsotaan josko jotain tapahtuisi. Joskus tapahtuu, joskus ei.

Pelihallin lisäksi maailmanpyörän alta löytyy Toyotan Mega Web -näyttely, jossa esitellään tulevaisuuden teknologiaa. En tiedä mistä Mega Web -nimi tulee. Tuntuu, että kaikki englanninkieliset nimet täällä on vedetty hatusta. Esillä oli autojen lisäksi, robotteja ja muita kulkuneuvoja, joita Toyotan visioissa tullaan käyttämään muutaman vuosikymmenen päästä. Alla muutama kuva näistä tuomiopäivän vempaimista.

Toyotan metkujen jälkeen kävelimme viereiseen ostoskeskukseen Venus Fortiin. Sisälle astuessa tuli välittömästi mieleen Las Vegas. Ei siksi, että ostoskeskus olisi näyttänyt mitenkään Vegasilta, vaan siksi, että siellä oli täsmälleen samanlaisia ostoskeskuksia. Tämä ostoskeskus oli rakennettu sellaiseksi, että sisällä kävellessä tuntuisi kuin kävelisi, jonkun Euroopan kaupungin katuja renesanssin aikaa. Katto on maalattu taivaaksi ja seinät ovat olevinaan talojen ulkoseiniä. Tavaratalossa oli Michel Jackson Tribute päivät, mikä tarkoitti, että taustalla soi koko ajan Jacksonin musiikkia. Lisäksi esillä oli valokuvia popin kuninkaasta sekä paljon MJ-aiheista tavaraa myynnissä. Nimikirjoitus olisi lähtenyt 4000 eurolla. Pinssin olisi saanut hieman halvemmalla, 3 eurolla. Jotain jokaiselle siis.

Kiertelimme hetken ostoskeskuksessa ja Marika koitti muutamia vaatteita. Pysähdyimme myös syömään vohveliin käärityn kermavaahto-mansikka-banaani-suklaa tötterön. Maistui.

Venus Forten jälkeen hurautimme taas metrolla aseman eteenpäin, josta lähdimme kävelemään. Aika turha reissu tuli käveltyä, koska museo, johon meidän oli tarkoitus mennä, oli suljettu jo kello 16.30. Siispä kävelimme vain toiselle metroasemalle ja matkasimme sieltä aina Daiban asemalle asti.

Daibasta löytyi vapaudenpatsaan kopio. Näitä kopioita löytyy maailmalta enemmänkin, joista ainakin yksi on Pariisissa. Kooltaan tuo ei ole lähelläkään oikean patsaan kokoa, mutta muuten se taitaa olla tarkka kopio.

Jäimme istuskelemaan melko pitkäksi aikaa patsaan lähistölle. Paikalta aukeaa hieno näkymä Tokioon sekä sateenkaarisillalle, jota pitkin itsekkin matkasimme Odaibaan. Aurinko oli laskemassa kaupungin taakse ja jäimme ihailemaan maisemia. Hieman oli pilivistä, joten täydellistä auringonlaskua emme päässeet katsomaan.

Ei oltu koko päivänä syöty mitään, joten alkoi jo nälkä kurnia. Täällä ei onneksi tarvitse yleensä montaa metriä kävellä saadakseen ruokaa. Eilisen burgerin jälkeen kaipasimme jotain hieman Japanilaisempaa ja lähdimme etsimään sushiravintolaa. Lopulta löysimmekin erinomaisen paikan, josta oli kaiken lisäksi hienot näkymät. Tilasimme pari annosta erilaisia susheja. Annoksiin kuului alkupalaksi Misokeitto sekä joku pieni purkki jonkin sortin valkoista liisteriä. En osaa sanoa mitä se oli, mutta ei kovin hyvää. Misokeitto ja sushi sen sijaan olivat erittäin hyviä. Tänään puikoilla operoiminenkin sujui jostain syystä todella hyvin. Annoksen jälkeen oli kylläinen olo eikä enempää olisi kyllä jaksanut syödä.

Ruoan jälkeen totesimme, että tämä tekosaari on nyt nähty. Koko päivä meni tosiaan oleskellessa ihmisten rakentamalla saarella. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan tuntunut siltä. Mieletöntä tämä Japanin meno!

Iltasella kotikulmilla Shinjukussa kävimme vielä elektroniikkaan keskittyneessä tavaratalossa hakemassa virtajohdon, joka sopii kameroihin. Nyt saadaan niidenkin akut ladattua ja kuvia tulee siis jatkossakin!